Tälle sivumme kokoamme verohallituksen sekä muiden valtion laitosten ajankohtaisia tiedotuksia aihealueista, jotka kiinnostavat asiakkaitamme.

20.1.2006 | ENNAKON TÄYDENNYSMAKSULLA VÄLTÄT JÄÄNNöSVERON KORON

Jos ennakonpidätykset vuoden 2005 tuloistasi eivät riitä kattamaan veron määrää, puuttuva osa tulee maksettavaksesi jäännösverona joulukuussa 2006. Näin voi tapahtua esimerkiksi, jos sinulla on vuonna 2005 ollut suuria kiinteistöjen tai arvopaperien luovutuksista saatuja luovutusvoittoja, optiotuloja tai muita tuloja, joista ei ole toimitettu ennakonpidätystä tai määrätty riittäviä ennakkoveroja. Voit välttyä jäännösveron korolta maksamalla puuttuvan veron määrän ennakon täydennysmaksuna viimeistään 31.1.2006.

Jos jäännösveron määrä on alle 4 700 euroa, jäännösverolle ei peritä korkoa. Jos jäännösvero on suurempi, koron määrä on 0,5 % vuodessa. Siltä osin kuin jäännösvero ylittää 10 000 euroa, korko on kuitenkin 4,5 % vuodessa.Voit välttyä jäännösveron korolta maksamalla puuttuvan veron määrän ennakon täydennysmaksuna viimeistään 31.1.2006. Puuttuvan summan voit laskea esimerkiksi vuoden 2005 veroprosenttilaskurilla. Ennakon täydennysmaksun tilisiirtolomakkeita saat verohallinnon internet-sivuilta tai verotoimistosta.

Jäännösveron korko lasketaan 1.2.2006 alkaen jäännösveron 1. erän eräpäivään (4.12.2006) asti. Jäännösveron koron voit välttää kokonaan maksamalla riittävästi ennakon täydennysmaksua tammikuun 2006 aikana. Vaikka korko lasketaan 1.2. alkaen, voi ennakon täydennysmaksua maksaa vielä tämän jälkeenkin, aina 30.9.2006 saakka. Helmikuun ensimmäisen ja syyskuun viimeisen päivän välisenä aikana maksettu ennakon täydennysmaksu otetaan huomioon koron laskennassa, joten se pienentää maksettavaksi tulevan koron määrää.

28.12.2005 | VUODEN 2006 VEROKORTIT PERILLÄ 17.1. MENNESSÄ

Uudet verokortit tulevat voimaan 1.2.2006. Tammikuussa 2006 toimitaan vielä vuoden 2005 verokortilla. Verohallinto postittaa myös eläkeläisille tiedon vuoden 2006 ennakonpidätysprosentista. Vuodesta 2006 alkaen ulkomailla asuvien eläkeläisten eläkkeiden veroprosentti, vähennykset ja veroilmoitusmenettely ovat samat kuin Suomessa asuvilla. Jos sinulla on tarvetta hakea verokorttiin muutosta, se kannattaa tehdä myöhemmin. Alkuvuodesta verokorttien puhelinpalvelu on yleensä ruuhkainen. Uudet verokortit tulevat voimaan 1.2.2006. Verohallinnosta postitetaan yhteensä yli 4 miljoonaa verokorttia 17.1.2006 mennessä.

Palkansaajan verokortissa on valintamahdollisuus: Palkansaajan verokortissa on kaksi erilaista ennakonpidätyksen toimittamistapaa, joista voit valita sopivamman vaihtoehdon. Ennakonpidätysprosentit ovat samat kummassakin vaihtoehdossa, mutta tulorajat on määritelty eri tavoin. Valintamahdollisuus koskee vain palkkaa. Rastita verokorttiin valintasi, ennen kuin annat sen työnantajallesi. Jollet ole merkinnyt rastia verokortin kumpaankaan vaihtoehtoon, työnantaja käyttää palkkakauden tulorajan eli vaihtoehto A:n ennakonpidätystä.A-vaihtoehto eli palkkakausikohtainen tuloraja sopii palkansaajille, joiden tulot kertyvät tasaisesti, esimerkiksi henkilöille, joilla on kiinteä kuukausipalkka tai jotka työskentelevät saman työnantajan palveluksessa koko vuoden. B-vaihtoehto eli yhden tulorajan ennakonpidätys soveltuu palkansaajille, jotka ovat työssä vain osan vuotta tai joiden tulot vaihtelevat kuukausittain huomattavasti. Kannattaa varmistaa, että vuosituloraja varmasti riittää koko vuoden palkalle, myös lomarahoille. Jos tuloraja ylittyy kesken vuotta, loppuvuoden ennakonpidätys toimitetaan lisäprosentin suuruisena. Joissakin verokorteissa valinnan mahdollisuutta ei ole. Tällaisia verokortteja ovat opiskelijan portaikkoverokortti, freelancer-verokortti, eläkkeensaajan palkkaverokortti sekä sivutuloverokortti. Opiskelijoiden portaikkoverokortissa ensimmäisen portaan ennakonpidätysprosentti on nyt yksi aiemman nollan sijaan. Muutos johtuu sairausvakuutusmaksujen uudistuksesta.

Vuokratulot mukana verokortin pidätysprosentissa: Enintään 7 000 euron suuruiset vuokratulot lasketaan mukaan verokortin ennakonpidätysprosenttiin, minkä vuoksi pidätysprosentti on korkeampi. Näissä tilanteissa vuokratuloa saaville ei lähetetä enää erikseen ennakkoverolippuja.

Ulkomailla asuvien eläkkeitä verotetaan samoin kuin Suomessa asuvien: Verohallinto postittaa myös eläkeläisille tiedon vuoden 2006 ennakonpidätysprosentista. Vuodesta 2006 alkaen ulkomailla asuvien eläkeläisten eläkkeiden veroprosentti, vähennykset ja veroilmoitusmenettely ovat samat kuin Suomessa asuvilla. Tähän asti ulkomailla asuvien eläkkeistä on yleensä peritty lopullinen 35 %:n lähdevero. Muutos ei edellytä eläkkeensaajilta toimenpiteitä. Eläkelaitokset ja vakuutusyhtiöt saavat uudet veroprosentit suorasiirtotietoina verohallinnosta.

17.3.2005 | JÄÄNNöSVERON KOROILTA VÄLTTYY MAKSAMALLA ENNAKON TÄYDENNYSMAKSUA

Henkilöasiakkaiden jäännösverot vuodelta 2004 tulevat maksuun joulukuussa 2005 ja helmikuussa 2006. Joudut maksamaan jäännösverolle korkoa, jos jäännösverojesi määrä ylittää n. 5.970 euroa. Maksamalla ennakon täydennysmaksua vältyt jäännösveron korolta. Vuoden 2004 jäännösveroille voit maksaa ennakon täydennysmaksua 31.3.2005 asti.

Jäännösvero voi johtua liian pienestä ennakonpidätyksestä tai esimerkiksi myyntivoitoista, joista et ole maksettu ennakkoveroa. Jos jäännösverosi määrä ylittää noin 5.970 euroa, joudut maksamaan sille korkoa. Jos tiedät saavasi suuren jäännösveron, kannattaa sinun maksaa ennakon täydennysmaksua viimeistään 31.3.2005 ja vältyt siten jäännösveron korolta.

Koron määrä on 0,5 %. Jos jäännösverojesi määrä ylittää 10 000 euroa, jäännösveron korko on kuitenkin tältä osin 4,5 %. Korko lasketaan 1.4.2005 alkaen jäännösveron 1. erän eräpäivään. Koron määrä lasketaan kaavalla 0,5 % x korkopäivät x jäännösvero / (100 x 360). 10.000 euroa ylittävälle osalle korko lasketaan samalla kaavalla 4,5 % mukaisesti. Lasketusta jäännösveron Korosta vähennetään koron määrä, kuitenkin enintään 20 euroa.

Ennakon täydennysmaksun tilisiirtolomake on saatavana Verohallinnon sivuilta osiosta "Muut lomakkeet" sekä verotoimistoista ja postin toimipaikoista. Täydennysmaksu suoritetaan Uudenmaan veroviraston tilille. Yhteisöiltä ja yhteisetuuksilta perittävän koron määrä sekä täydennysmaksun määräajat poikkeavat edellä kuvatusta.

29.12.2004 | VUOKRATULOT MUKANA VEROKORTIN PIDÄTYSPROSENTISSA

Vuokratuloa saavien eläkeläisten ja palkansaajien verokorttiin tulee vuonna 2005 uudistus. Enintään 7 000 euron suuruiset vuokratulot lasketaan mukaan verokortin pidätysprosenttiin. Uudistuksen johdosta pidätysprosentit suurenevat, mutta vuokratuloa saaville ei lähetetä enää erikseen ennakkoverolippuja. Myös pankkien palvelumaksut ennakkoverolipulla maksamisesta jäävät pois.

Käytännössä verokortin pidätysprosentilla peritään vero enintään noin 580 euron kuukausittaisesta vuokratulosta, josta on jo vähennetty yhtiövastike ja muut kulut. Verokortille siirrettävän veron vuotuinen määrä on enintään 1 960 euroa.

Vuokratuloista menevää veroa ei oteta mukaan verokortille, jos asiakkaalla on muitakin ennakkoverolipuilla verotettavia tuloja tai hänen pidätysprosenttinsa nousisi yli 15 prosenttiyksikköä. Pidätysprosentti ei myöskään saa nousta yli 60 prosentin.

Verokorttiuudistus koskee noin 45 000 eläkettä tai palkkaa saavaa henkilöä, joilla on vuokratuloja. Jos asiakkaalla on portaikkoverokortti, merityötulon verokortti tai oletetulle palkkatulolle laskettu ns. oletuspalkkakortti, vuokratuloa ei oteta mukaan ennakonpidätysprosentin laskentaan. Näissä tilanteissa asiakas saa verokortin lisäksi ennakkoverolipun ja tilisiirtolomakkeet kuten aiemminkin. Verohallinto postittaa 15.12. 2004 – 17.1.2005 välisenä aikana yhteensä yli 4 miljoona verokorttia.

1.11.2004 | TILASTOTIEDOT VUODELTA 2003 TOIMITETUSTA VEROTUKSESTA OVAT VALMISTUNEET

Vuodelle 2003 määrättiin tuloveroa yhteensä 26,3 miljardia euroa eli 1,5 % enemmän kuin vuodelta 2002 toimitetussa verotuksessa. Henkilöasiakkaiden tuloverot, 21,1 miljardia euroa, ovat edellisvuoteen verrattuna lisääntyneet 1,3 %. Yhteisöille määrätyn veron osuus on 5,2 miljardia euroa, joka on 2,1 % verovuoden 2002 yhteisöveron määrää suurempi.

Henkilöasiakkaille määrätyistä tuloveroista:

• valtion osuus on 7,7 miljardia euroa
• kuntien osuus 11,7 miljardia
• Kansaneläkelaitoksen 1,0 miljardia ja
• seurakuntien osuus 0,7 miljardia euroa

Henkilöasiakkaiden palautukset ja jäännösverot verovuodelta 2003: Palautuksia maksetaan yli 3 miljoonalle henkilölle yhteensä 1,4 miljardia euroa. Keskimääräinen palautus on 454 euroa. Palautukset maksetaan pankkitileille 3.12. Jos palautuksen saajan tilinumero ei ole verohallinnon tiedossa, palautus maksetaan maksuosoituksena Nordean konttoreiden kautta 15.12.2004 alkaen. Tilinumeron voi ilmoittaa kirjallisesti verotoimistoon 5.11. mennessä, jolloin palautuksen saa pankkitilille. Jäännösveroja tulee yli 800 000 henkilölle maksettavaksi yhteensä 0,83 miljardia euroa. Keskimääräinen jäännösvero on 1032 euroa. Jäännösveron eräpäivät ovat 2.12.2004 ja 2.2.2005.

Yhteisöjen tuloverot: Vuodelle 2003 määrättiin tuloveroa yhteisöille yhteensä 5,2 miljardia euroa, joka on 2,1 % verovuoden 2002 yhteisöveron määrää suurempi. Yhteisöverosta:

• valtion osuus on 4,1 miljardia euroa
• kuntien osuus 1,0 miljardia euroa ja
• seurakuntien osuus 0,09 miljardia euroa

Yhteisöjen palautukset ja jäännösverot vuonna 2003 päättyneiltä tilikausilta: Yhteisöille vuodelta 2003 palautettava määrä on 0,35 miljardia euroa. Keskimääräinen palautus on 9 877 euroa. Palautukset maksetaan 7.12. yhteisöille, joiden verotus on päättynyt 31.10. Jäännösveroja peritään yhteisöiltä 0,29 miljardia euroa. Keskimääräinen jäännösvero on 7209 euroa. Yhteisöille maksuunpantu jäännösvero on suoritettava viimeistään yhteisön verotuksen päättymiskuukautta seuraavan kuukauden 25. päivänä.

29.10.2004 | VUODEN 2003 VEROTUSTIEDOT JULKISIKSI 1.11.2004

Verotus vuodelta 2003 valmistuu lokakuun viimeisenä päivänä. Verovuoden 2003 tuloja ja varallisuutta koskevat tiedot tulevat julkisiksi maanantaina 1.11.2004. Julkisten tietojen kunnittain laaditut luettelot ovat nähtävillä verotoimistoissa virka-aikana. Verohallinto ei saa lain nojalla viedä verotustietoja Internet- sivuilleen eikä tehdä verotustiedoista lehtiä tai muita julkaisuja. Tiedotusvälineillä on oikeus saada julkisia tietoja toimitukselliseen tarkoitukseen. Muihin kaupallisiin tarkoituksiin tietoja ei voida antaa.

Julkiset tiedot: Pääosa verotustiedoista on salassa pidettäviä. Julkisia ovat vain seuraavat laissa erikseen luetellut verotustiedot:

Henkilöasiakkaat: Henkilöasiakkailla julkisia tietoja ovat valtion verotuksessa verotettava ansiotulo, pääomatulo ja varallisuus, kunnallisverotuksessa verotettava tulo, tulo- ja varallisuusvero, kunnallisvero, maksuunpantujen verojen ja maksujen yhteismäärä, ennakoiden yhteismäärä sekä jäännösvero ja veronpalautus. Julkisten tietojen luetteloon merkitään verovelvollisen nimi ja syntymävuosi. Henkilötunnus ja osoite eivät sisälly julkisiin tietoihin.

Yhteisöasiakkaat: Yhteisöjen ja yhteisetuuksien julkisia tietoja ovat verotettava tulo ja varallisuus, maksuunpannun veron yhteismäärä, ennakoiden yhteismäärä sekä jäännösvero ja veronpalautus. Julkisiin tietoihin merkitään nimi, kotikunta ja Y-tunnus. Osoite ei sisälly yhteisöjen julkisiin tietoihin.

Tietojen nähtävilläpito ja luovuttaminen: Verohallinto laatii julkisista tiedoista verotoimistoissa nähtävillä olevat luettelot. Verotoimistoissa asiakkaat voivat selata luetteloa ja tehdä siltä itse muistiinpanoja. Verohallinto ei saa lain nojalla viedä verotustietoja Internet- sivuilleen eikä tehdä verotustiedoista lehtiä tai muita julkaisuja. Tiedotusvälineillä on oikeus saada julkisia tietoja toimitukselliseen tarkoitukseen. Muihin kaupallisiin tarkoituksiin tietoja ei voida antaa. Tarkempia tietoja julkisista tiedoista Verohallituksen ohjeessa (ohje on annettu 18.10.2002 ja se on voimassa edelleen). Sähköisen eli atk-muotoisen tietopalvelun tiedotusvälineille hoitaa keskitetysti Verohallitus. Ohjeet löytyvät osoitteesta www.vero.fi/artikkeli/3391.

24.9.2004 | VERONPALAUTUKSET PANKKITILEILLE JOULUKUUN 3. PÄIVÄNÄ

Veronpalautukset ovat nostettavissa pankkitileiltä 3.12.2004. Palautusten maksu maksuosoituksena Nordean konttoreiden kautta alkaa 15.12.2004. Jäännösverojen eräpäivät ovat 2.12.2004 ja 2.2.2005. Veronpalautuksia vuodelta 2003 maksetaan alustavan tiedon mukaan yhteensä 1 400 miljoonaa euroa noin 3 miljoonalle henkilöasiakkaalle. Palautukset ovat nostettavissa pankkitileiltä 3.12.2004.

Tilinumerottomat veronpalautukset lunastetaan Nordea Pankista. Jos palautuksen saajan tilinumero ei ole verohallinnon tiedossa, palautus maksetaan maksuosoituksena Nordean konttoreiden kautta 15.12.2004 alkaen. Näiden palautusten maksu jaksottuu usealle päivälle. Aiemmin tilinumerottomat palautukset on hoitanut Posti.

Tilinumeroilmoitukset verotoimistolle. Veronpalautus maksetaan asiakkaan tilille, jos hänen tilinumeronsa on verohallinnon tiedossa. Uusi tai muuttunut tilinumero palautusta varten on ilmoitettava verotoimistoon viimeistään 5.11. Lomake tilinumeron ilmoittamista varten löytyy Verohallinnon osiosta Muut lomakkeet. Muut lomakkeet. Ilmoituksen voi tehdä myös vapaamuotoisella allekirjoitetulla lomakkeella.

Verohallinto lähettää lokakuun lopulla ”Kysely tilinumerosta” -kirjeen henkilöasiakkaille, jotka alustavien tietojen mukaan ovat saamassa veronpalautusta ja joiden voimassa oleva tilinumero ei ole verohallinnon tiedossa. Kirje lähetetään tänä vuonna myös ahvenanmaalaisille henkilöasiakkaille. Kirjeen mukana tulee palautuskuori, jonka postimaksu on maksettu.

Jäännösverot ja eräpäivät. Jäännösveroja on alustavasti laskettu perittäväksi noin 790 000 henkilöasiakkaalta yhteensä 780 miljoonaa euroa. Jäännösverojen eräpäivät ovat 2.12.2004 ja 2.2.2005.

7.9.2004 | VEROLIPUT LIIKKEELLÄ

Vuoden 2003 verolippujen postitus on meneillään ja se kestää lokakuun loppuun asti. Verolipun saavat kaikki veroilmoituksen jättäneet asiakkaat ja henkilöt, joiden veroehdotukseen on tullut muutoksia. Verolipultasi näet viime vuoden verotuksen lopputuloksen. Tarkista verolippu. Jos huomaat virheen, ota yhteys omaan verotoimistoosi. Verohallinto lähettää parhaillaan asiakkailleen verolippuja. Paikkakuntakohtaisissa postitusaikatauluissa on huomattavia eroja. Viimeisetkin veroliput ovat asiakkailla lokakuun loppuun mennessä.

Verolippu on selvitys vuoden 2003 verotuksesta ja siitä selviää mm. veronpalautuksen tai jäännösveron määrä. Verolipun saavat kaikki 1,6 miljoonaa veroilmoituksen jättänyttä asiakasta. Veroehdotusmenettelyssä mukana olevat noin 3 miljoonaa asiakasta saivat vastaavat tiedot jo touko-kesäkuussa veroehdotuksen mukana. Heille lähetetään uusi verolippu ja tarvittaessa uudet tilisiirtolomakkeet, vain jos veroehdotus on palautettu verotoimistoon tai veroehdotukseen on tullut uutta tietoa.

Jäännösverojen eräpäivät ovat 2.12.2004 ja 2.2.2005. Veronpalautukset maksetaan joulukuussa. Verohallitus tiedottaa veronpalautusten tarkat ajankohdat heti, kun valtiovarainministeriö on tehnyt niistä päätöksen.

11.7.2004 | NETTIETU VEROVAPAAKSI

Tuloverolakia on muutettu siten, että työnantajan palkansaajalle työkäyttöä varten järjestämän tietoliikenneyhteyden yksityiskäyttö on säädetty verovapaaksi eduksi. Säännös koskee sekä kiinteähintaisia että käytön mukaan laskutettavia tietoliikenneyhteyksiä. Yhteys voi olla kotipäätteellä tai matkapuhelimessa. Uutta säännöstä sovelletaan jo tänä vuonna. Sitä ei sovelleta, jos työnantaja korvaa palkansaajan hankkiman liittymän maksuista myös yksityiskäytön osuuden. Tällöin yksityiskäytön osuus kustannuksista on palkkaa.

Työnantaja voi edelleen korvata verovapaasti työkäytön osuuden palkansaajan hankkiman liittymän käyttökustannuksista. Työnantaja on voinut velvoittaa palkansaajan hankkimaan tietoliikenneyhteyden kotiinsa, jotta palkansaaja voisi hoitaa esim. valvonta- ja päivystystehtäviä kotonaan. Jos muuta selvitystä kustannusten jakautumisesta ei ole, työkäytön osuutena voidaan käyttää puolta liittymän maksusta.

Laitteisto ja ohjelmat

Verotettavaa etua ei synny myöskään työkäyttöä varten annetusta, työnantajan omistuksessa olevasta tietokonelaitteistosta. Sen sijaan palkansaajan omistukseen annetun laitteiston arvo on veronalainen etu. Veronalaista etua ei synny myöskään tilanteessa, jossa työnantaja saa omien ohjelmistohankintojensa yhteydessä lisämaksutta kotikäyttöön soveltuvia ohjelmistopaketteja, jotka luovutetaan palkansaajille kotona käytettäväksi. Edellytyksenä on, että palkansaaja tarvitsee annettuja ohjelmia työssään.

Myös luottamushenkilöiden etu on verovapaa.Etu on verovapaa myös säännöllisesti kokouspalkkiota saaville henkilöille, esim. kunnallisille luottamusmiehille ja yrityksen hallituksen jäsenille.

Puhelinetu säilyy ennallaan. Puhelinedun arvossa ei ole otettu huomioon tietoliikenneyhteyksistä aiheutuvia kustannuksia. Siksi puhelinedun verotus ei tämän säännöksen johdosta muutu.

29.04.2003 | VEROEHDOTUSTEN POSTITUS ON ALKANUT

Ensimmäiset veroehdotukset ovat jo asiakkailla. Vuoden 2003 veroehdotus lähetetään kaikkiaan noin 3 miljoonalle henkilölle. Korjattu veroehdotus on palautettava verotoimistoon tai jätettävä palautuskuoressa postiin viimeistään 21.6.2004. Jäännösveron 1. erä on maksettava viimeistään 2.12.2004 ja toinen erä 2.2.2005. Veronpalautukset maksetaan joulukuun alkupuolella.

Taas on tullut aika tarkistaa veroehdotus

Veroehdotusten postitus on alkanut. Ensimmäiset veroehdotukset ovat jo asiakkailla. Vuoden 2003 veroehdotus lähetetään kaikkiaan noin 3 miljoonalle henkilölle. Suuren määrän vuoksi veroehdotusten postitus on porrastettu. Viimeiset asiakkaat saavat ehdotuksensa kesäkuun alkupäivinä. Vasta, jos veroehdotusta ei ole tullut kesäkuun alkupäivinäkään on hyvä ottaa yhteyttä verotoimistoon.

Viimeinen palautuspäivä on 21.6.2004

Korjattu veroehdotus on palautettava verotoimistoon tai jätettävä palautuskuoressa postiin viimeistään 21.6.2004. Jos korjattavaa tai lisättävää ei ole, veroehdotusta ei tarvitse palauttaa.Veroehdotuksen mukana lähetetyt tilisiirtolomakkeet tulee säilyttää mahdollisen jäännösveron maksamista varten. Uusi verolippu lähetetään vain, jos verotukseen tulee muutos. Jäännösveron 1. erä on maksettava viimeistään 2.12.2004 ja toinen erä 2.2.2005. Veronpalautukset maksetaan joulukuun alkupuolella. Veroehdotukseen merkitty pankkitilin numero kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa korjata tai lisätä, jotta saa veronpalautuksensa nopeasti ja vaivattomasti.

Veroehdotuksen tarkistaminen on välttämätöntä

Veroehdotuksen tarkistaminen voi tuottaa rahanarvoista hyötyä. Veroehdotuksesta saattaa puuttua esimerkiksi vähennyksiä, joista verohallinnolla ei ole tietoja. Asiakas voi menettää veroedun, jos hän ei vaadi vähennyksiä, esim. matkakuluja tai tulonhankkimiskuluja. Myös kotitalousvähennys on syytä muistaa vaatia, jos on teettänyt kotonaan esim. remontin tai siivous- tai lastenhoitotyötä. Jos asiakas ei lisää veroehdotukseen siitä puuttuvia tuloja, esimerkiksi myyntivoittoja tai vuokratuloja, seurauksena voi olla veronkorotus. Muun muassa arvopaperikaupat sekä Suomesta että ulkomailta on asiakkaan aina ilmoitettava. Kun asiakas ilmoittaa tiedot myydyistä arvopapereista ja muista myyntivoitoista ja –tappioista veroehdotuksessa, hän voi välttyä myöhemmiltä verotoimiston selvityspyynnöiltä.

Jos ei saa veroehdotusta eikä ole saanut verolomakettakaan

Jos asiakas ei ole saanut verolomakkeita joulukuussa, eikä nyt saa myöskään veroehdotusta ja hänellä on ilmoitettavia tuloja, varoja tai vähennyksiä, hänen tulee antaa veroilmoitus viimeistään 21.6.2004. Verolomakkeita saa verotoimistoista tai osoitteesta www.vero.fi/lomakkeet.

28.2.2004 | LASKUA KOSKEVAT VAATIMUKSET ARVONLISÄVEROTUKSESSA

Esiin tulleiden kysymysten vuoksi Verohallitus on antanut ohjekirjeen, jolla täydennetään 30.6.2003 annettua ohjekirjettä Ohje Dnro 1731/40/2003, 30.6.2003 (tässä lainauksia useimpia yrittäjiä koskevista kohdista)

1. YLEISTÄ LASKUTUSSÄÄNNÖSTEN MUUTOKSESTA

Laskutusta koskevia arvonlisäverolain ja kirjanpitolain 2 luvun 9 §:n säännöksiä on muutettu 25.4.2003 annetuilla laeilla (325/2003 ja 326/2003). Muutokset koskevat laskun antovelvollisuutta, laskun käsitettä, laskulta vaadittavaa tietosisältöä, sähköistä laskutusta ja laskujen säilyttämistä. Kirjanpitolain muutos koskee kirjanpitoaineiston säilyttämistä toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Muutokset perustuvat 17.12.2001 hyväksyttyyn Neuvoston direktiiviin 2001/115/EY direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverotuksen laskuttamiselle asettamien vaatimusten yksinkertaistamiseksi, ajanmukaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Lisäksi muutokset sisältävät arvonlisäverolain vähennysoikeutta ja myynnin verottomuuden toteennäyttämistä sekä tositteita ja kirjanpitovelvollisuutta koskevia säännöksiä.

Laskumerkintävaatimusten tarkoitus on harmonisoida eri jäsenvaltioiden laskumerkintävaatimukset yli rajojen tapahtuvan liiketoiminnan helpottamiseksi. Laskumerkintävaatimukset ovat tarpeen sekä verovalvonnan että ostajan kannalta. Oikeat laskumerkinnät mahdollistavat, että ostaja vähentää veron oikean suuruisena ja oikeana ajankohtana tai mahdollisesti suorittaa ostosta veron.

Yleisten laskumerkintävaatimusten ohella lainmuutos sisältää kevennetyt laskumerkintävaatimukset. Lainmuutos tulee voimaan 1.1.2004 ja lakia sovelletaan kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, tavaran yhteisöhankinta on tehty, maahantuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta, tavara on otettu omaan käyttöön tai tavara on siirretty varastointimenettelystä lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Arvonlisäverolain säännöksissä käytetään käsitettä lasku. Tällä tarkoitetaan varsinaisten laskujen lisäksi myös muita laskuina toimivia tositteita. Laskuna toimivan tositteen tulee täyttää lain tietosisältövaatimukset.Lainmuutoksen johdosta nykyisin vaadittava arvonlisäverovelvollisuutta osoittava merkintä ALV rek. poistuu. Myyjä, jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ei saa mainita veron määrää tai verokantaa laskussaan. Uudet säännökset selkeyttävät ja täydentävät nykyisiä säännöksiä ja käytäntöjä, joita veroviranomaiset ovat jo aiemmin suositelleet.

2. KIRJANPITO JA TOSITTEET

Kirjanpitolain mukaan jokainen, joka harjoittaa liike- tai ja ammattitoimintaa on tästä toiminnastaan kirjanpitovelvollinen. Kirjanpitovelvollisen on kalenterikuukauden veron määrän selvittämiseksi kirjattava liiketapahtumat aikajärjestyksessä. Kirjaukset voidaan tehdä erilliseen laskutus- tai muuhun kirjaan siten, että niiden yhteys kirjanpitolaissa tarkoitettuun kirjanpitoon on vaikeuksitta todettavissa. Eri verokantojen alaisten myyntien ja ostojen on oltava vaikeuksitta erotettavissa toisistaan asiajärjestyksessä pidettävässä kirjanpidossa.

Kirjanpitolain mukaan käteisellä rahalla suoritetun maksun kirjaaminen aikajärjestykseen on tehtävä viivytyksettä päiväkohtaisesti. Muut kirjaukset saadaan tehdä kuukausikohtaisesti tai neljän viikon jaksolta viimeistään neljän kuukauden kuluessa kalenterikuukauden tai jakson päättymisestä. Arvonlisäveroasetuksen mukaan kirjanpitovelvollisen verovelvollisen on kirjattava veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat kuukausikohtaisesti kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivään mennessä (AVA 2 §). Arvonlisäverovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien kirjausten on perustuttava kirjanpitolaissa tarkoitettuihin tositteisiin ottaen lisäksi huomioon, mitä arvonlisäverolaissa säädetään tositteista (AVL 209 §).

Verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitovelvollinen, on pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joista saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Merkintöjen tulee perustua päivättyihin ja numeroituihin tositteisiin ottaen huomioon, mitä arvonlisäverolaissa säädetään tositteista (AVA 1 §). Ulkomaalainen, joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta ja, jonka toiminnan harjoittaminen on jatkuvaa, on soveltuvin osin kirjanpitovelvollinen (kirjanpitolautakunnan lausunto 1275/1994). Ulkomaalainen, joka on arvonlisäverovelvollinen Suomessa harjoittamastaan toiminnasta ja jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, on arvonlisäverolain mukaan muistiinpanovelvollinen. Merkitystä ei ole sillä, johtuuko ulkomaalaisen verovelvollisuus suoraan arvonlisäverolain 9 §:stä vai ulkomaalaisen verovelvolliseksi hakeutumisesta. Verovelvolliseksi hakeutuneen ulkomaalaisen edustaja on myös vastuussa verovelvollisen muistiinpanovelvollisuuden täyttämisestä.

3. LASKUNANTOVELVOLLISUUS

Myyjän on annettava lasku arvonlisäverolain 209a §:ssä tarkoitetuista myynneistä. Muusta myynnistä myyjän ei ole arvonlisäverolain mukaan annettava laskua. Myynnistä on kuitenkin kirjanpitoa tai muistiinpanoja varten oltava tosite. Jos myyjä antaa useampia laskuja samasta liiketoimesta, niissä on viitattava aikaisempiin laskuihin.

3.1 Myynnit, joista myyjän on annettava lasku

Verollinen myynti: Myyjän on annettava verollisesta tavaran tai palvelun myynnistä ostajalle lasku, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Velvollisuus antaa lasku koskee Suomessa tapahtuvia myyntejä. Verollisella myynnillä tarkoitetaan myyntiä, josta arvonlisäverolain aineellisten säännösten mukaan on suoritettava veroa. Verollista myyntiä on myös ulkomaalaisen sellainen myynti, jonka myyntimaa on Suomi ja josta ostajan on käännetyn verovelvollisuuden nojalla suoritettava veroa. Jos annettuun laskuun sisältyy virhe, on myyjä velvollinen korjaamaan virheen antamalla uuden laskun. Myyjän on toimitettava uusi lasku kaikissa virhetilanteissa.

Veroton myynti: Myyjän on annettava lasku sellaisesta verottomasta myynnistä, jota varten tehdyistä hankinnoista myyjä saa arvonlisäverolain 131 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla palautuksen eli yhteisömyynnistä, viennistä ja muusta palautukseen oikeuttavasta nollaverokannan alaisesta myynnistä. Lisäksi lasku on annettava tavaroiden ja palveluiden myynnistä yritysjärjestelytilanteessa sekä sijoituskullan myynnistä ja välityksestä. Arvonlisäverolain 131 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa ovat sanoma- ja aikakauslehtien myynti vähintään kuukauden ajaksi tilattuna, sanoma- ja aikakauslehden painoksen myynti yleishyödylliselle yhteisölle, sellaisen vesialuksen myynti, vuokraus tai rahtaus, jonka rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä, kullan myynti keskuspankille sekä kansainväliseen kauppaan liittyvät tavaroiden ja palvelujen myynnit.

Kaukomyynti ja uudet kuljetusvälineet: Myyjän on annettava lasku tavaroiden kaukomyynnistä ja uusien kuljetusvälineiden myynnistä toiseen jäsenvaltioon myös, kun ostajana on yksityishenkilö.

Veroton myynti kunnalle: Ei-arvonlisäverovelvollisen myyjän on annettava lasku, kun hän luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita (AVL 130a §).

Ennakkomaksu: Laskun antovelvollisuus koskee myös myytyjen tavaroiden tai palvelujen ennakkomaksuina kertyneitä vastikkeita. Ellei ennakkomaksuina ole laskutettu koko vastiketta, lasku on annettava myös tavaroiden toimitukseen tai palvelujen suoritukseen liittyen. Tällöin on selkeintä laskuttaa vain jäljellä oleva määrä. Vaihtoehtoisesti laskuun voidaan merkitä vähennyksenä aikaisemmin laskutetut ennakkomaksut siten, ettei sekaantumisen vaaraa ole, ja viittaus aikaisempiin laskuihin.

Oikaisuerät: Lasku on annettava verollista myyntiä ja verollista tavaran yhteisöhankintaa koskevista ostajalle annetuista vuosi- ja vaihtoalennuksista, osto- ja myyntihyvityksistä, ylijäämäpalautuksista sekä muista sellaisista oikaisueristä ja palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritetuista korvauksista. Laskua ei anneta, jos oikaisuerät tai korvaukset on huomioitu aiemmin annetussa laskussa. Uusi lasku on annettava myös silloin, kun laskutuksen jälkeen on tapahtunut muu hinnan muutos tai kaupan purkautuminen.

3.2. Ryhmärekisteröidyt elinkeinonharjoittajat ja poronomistajat

Arvonlisäverolain laskuja koskevia säännöksiä sovelletaan erikseen jokaiseen elinkeinonharjoittajaan. Säännöksiä sovelletaan yksittäisiin rahoitus- tai vakuutuspalveluja myyviin verovelvollisuusryhmän elinkeinonharjoittajiin sekä poronhoitolain mukaisen paliskunnan poronomistajiin. Laskun antovelvollisuus ei koske verovelvollisuusryhmän sisällä tapahtuvia myyntejä eikä poronhoitolain mukaisen paliskunnan poronomistajien välisiä myyntejä.

3.3. Itselaskutus

Myös ostaja voi jäljempänä mainituin edellytyksin laatia laskun. Esimerkiksi puukaupassa on käytäntönä, että puun ostaja laatii myyntiasiakirjat. Myyjä on kuitenkin aina vastuussa laskun oikeellisuudesta.Ostajan laatima lasku katsotaan myyjän antamaksi, jos myyjä ja ostaja ovat sopineet asiasta ja jos on olemassa järjestely, jonka mukaan myyjä hyväksyy laskun. Sopimuksella tarkoitetaan myös kauppatapaan perustuvaa hiljaista (konkludenttista) sopimusta. Ostajan tulee toimittaa jokaisen laatimansa laskun myyjälle hyväksymistä varten. Myös laskun hyväksyminen voi olla hiljainen, eli se voi tapahtua siten, ettei myyjä reagoi sovitussa tai kohtuullisessa ajassa tiedoksi saamaansa laskuun. Jos sopimus ja järjestely ovat olemassa, ostajan laatima lasku katsotaan arvonlisäverolain tarkoittamaksi myyjän antamaksi laskuksi siihen asti, kun myyjä ilmoittaa korjauksesta. Jos myyjä toteaa ostajan laatiman laskun joiltain osin virheelliseksi, myyjä on velvollinen antamaan arvonlisäverolain vaatimukset täyttävän laskun. Tässä laskussa on oltava säännösten mukainen viittaus ostajan laatimaan laskuun.

3.4. Laskutuksen ulkoistaminen

Laskutustehtävät voidaan ulkoistaa eli laskun voi laatia myös kolmas osapuoli. Laskutukseen liittyvien tehtävien siirtäminen toisen yrityksen hoidettavaksi ei poista myyjän arvonlisäverolain mukaisia laskuihin liittyviä velvollisuuksia.

3.5. Määräaika

Laskun toimittamiselle ei ole asetettu määräaikaa. Kirjanpitolain mukainen kirjausaika on neljä kuukautta. Arvonlisäveroasetuksen mukaan kirjanpitovelvollisen verovelvollisen on kirjattava arvonlisäveron määrään vaikuttavat liiketapahtumat kuukausikohtaisesti kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivään mennessä, koska hänen on kyseiseen päivään mennessä maksettava kohdekuukauden vero ja annettava valvontailmoitus.

4. LASKUN KÄSITE

Lasku on paperimuodossa tai sähköisessä muodossa oleva tosite tai ilmoitus, joka täyttää arvonlisäverolaissa asetetut vaatimukset. Arvonlisäverolaissa laskulla tarkoitetaan varsinaisten laskujen lisäksi myös muita laskuina toimivia tositteita. Lasku voidaan toimittaa paperilla tai, vastaanottajan suostumuksin, sähköisesti. Useasta erillisestä tavaroiden toimituksesta ja palvelujen suorituksesta voidaan antaa yhteinen lasku. Lasku voi muodostua useammasta erillisestä asiakirjasta. Laskussa voidaan esimerkiksi viitata ostajalle samassa yhteydessä annettavaan lähetyslistaan, jossa on selvitetty myyty hyödyke. Osa laskussa vaadittavista tiedoista voi olla ostajalle aikaisemmin annetulla tai tällä muuten olevalla asiakirjalla. Edellytyksenä on tällöinkin, että laskussa on viittaus asianomaiseen asiakirjaan. Esimerkiksi urakkasopimusta ei tarvitse liittää jokaiseen laskuun vaan riittää, että siihen viitataan mainitsemalla esimerkiksi urakkasopimuksen numero ja päivämäärä sekä laskutuspostin numero. Sekä myyjällä että ostajalla on siis oltava kaikki laskun muodostavat asiakirjat. Laskuna pidetään myös kaikkia tositteita ja ilmoituksia, jotka sisältävät muutoksen tai viittauksen alkuperäiseen laskuun kuten muutoslaskuja. Merkinnät myynnin verottomuudesta, käännetystä verovelvollisuudesta, marginaaliverotusmenettelyn soveltamisesta, uusista kuljetusvälineistä ja sijoituskullan verollisuudesta tehdään vain silloin, kun kyse on tällaisesta myynnistä, tällaisen menettelyn soveltamisesta tai näiden tavaroiden myynnistä.

5. YLEISET LASKUMERKINNÄT

Arvonlisäverolain 209 b § sisältää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, jotka ovat: laskun antamispäivä, juokseva tunniste, myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus), ostajan arvonlisäverotunniste käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa ja yhteisökaupassa, myyjän ja ostajan nimi ja osoite, tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne, tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä, veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa ja hyvitykset ja alennukset (jos eivät yksikköhinnassa), verokanta, suoritettavan veron määrä, verottomuuden tai käännetyn verovelvollisuuden peruste, tiedot uusista kuljetusvälineistä, maininta käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden tai matkatoimistojen marginaaliverotusmenettelystä, merkintä verollisen sijoituskullan myynnistä ja muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun.

1) Laskun antamispäivä: Antamispäivällä tarkoitetaan esimerkiksi päivää, jolloin lasku on toimitettu ostajalle. Antamispäivä voi olla myös laskun kirjoituspäivä, tulostuspäivä tai muu vastaava päivä.

2) Yhteen tai useampaan sarjaan perustuva juokseva tunniste, jolla lasku voidaan yksilöidä: Tunnistevaatimus perustuu siihen, että sen avulla laskun voi kiistatta yksilöidä. Oleellista on myös se, että järjestelmällinen sarjan perusteella voidaan todeta mahdollinen puuttuva lasku. Samana vuonna annetuissa laskuissa ei saa olla samaa tunnistetta. Verovelvollinen saa käyttää eri tunnistesarjoja. Tunnisteen ei tarvitse koostua pelkästään numeroista. Verohallitus katsoo, että myös silloin, kun ostaja laatii laskut, laskut on oltava aukottomassa sarjassa myyjällä. Tämä edellyttää käytännössä, että ostaja käyttää myyjäkohtaista sarjaa. Vaihtoehtona on, että myyjä numeroi laskut omaan sarjaansa. Tällöin myyjä voi käyttää ostajakohtaista sarjaa tai yhteistä sarjaa kaikille ostajille.

3) Arvonlisäverotunniste, jolla elinkeinonharjoittaja on myynyt tavarat tai palvelut: Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkityillä verovelvollisilla ei ole omaa erityistä arvonlisäverotunnistetta. Yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) mukaan jokaisella elinkeinonharjoittajalla on Y-tunnus. Elinkeinonharjoittajan on merkittävä Y-tunnuksensa elinkeinotoimintaan liittyviin asiakirjoihin. Kotimaan kaupassa arvonlisäverotunnisteena käytetään Y-tunnusta. Tavaran yhteisömyynnissä, sekä niissä palvelujen myyntitilanteissa, joissa myyntimaa määräytyy ostajan rekisteröintimaan perusteella, myyjän on merkittävä laskuun Y-tunnuksen lisäksi tai ohella arvonlisäverotunnisteensa. Arvonlisäverotunniste on verovelvollisen Y-tunnus, jonka eteen on lisätty FI ja tunnuksen kahden viimeisen numeron välillä oleva viiva on poistettu. Edellä mainittuja palveluita ovat tavaran yhteisökuljetus ja siihen liittyvät lastaus- ja purkupalvelut sekä muut vastaavat tavarakuljetukseen liittyvät palvelut, irtaimen esineen arvonmääritys ja irtaimeen esineeseen kohdistuva työsuoritus jos esine kuljetetaan Suomesta toiseen jäsenvaltioon, tavaran yhteisökuljetuksen välitys ja tavaran yhteisökuljetukseen liittyvien palvelujen välitys (AVL 66a §, 67a §, 67b § ja 69 §). Lisäksi myyjän on merkittävä arvonlisäverotunnisteensa laskuun, kun kyse on toiseen jäsenvaltioon tapahtuvasta tavaroiden kaukomyynnistä ja kun hän myy uuden kuljetusvälineen toiseen jäsenvaltioon muulle ostajalle kuin arvonlisäverovelvolliselle.

4) Ostajan arvonlisäverotunniste , jota ostaja on käyttänyt ostossa, jos ostaja on verovelvollinen tavaroiden tai palvelujen myynnistä, tai jos kyse on 72 a §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisömyynnistä. Myyjän on merkittävä laskuun ostajan arvonlisäverotunniste, jos ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella tai kysymys on yhteisömyynnistä. Koska Suomessa käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan useammin kuin eräissä muissa maissa, on tärkeätä, että suomalainen ostaja huolehtii siitä, että hän käännetyn verovelvollisuuden soveltamistilanteissa saa laskun, jossa mainitaan hänen arvonlisäverotunnisteensa. Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan, jos ulkomaalaisella myyjällä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi täällä. Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta, jos ostaja on yksityishenkilö tai ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi. Kaukomyyntiin ja eräiden palveluiden myyntiin ei sovelleta käännettyä verovelvollisuutta. Näitä palveluita ovat henkilökuljetuspalvelut, opetus ja tieteelliset palvelut, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuudet ja muut sellaiset palvelut sekä niiden järjestämiseen välittömästi liittyvät palvelut.

5) Myyjän ja ostajan nimi ja osoite: Laskuun on merkittävä myyjän nimi tai jos myyjiä on useampia myyjien nimet. Lasku on osoitettava ostajalle tai jos ostajia on useampia, ostajille. Ostajaksi merkitään sen nimi, jolle myynti yksityisoikeudellisesti tapahtuu. Poikkeuksena on komissiokauppa, jossa yksityisoikeudellisesta säännöksestä poiketen katsotaan tapahtuvan kaksi myyntiä (AVL 19 §). Laskuun merkitään se toiminimi tai aputoiminimi, jolla elinkeinonharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole merkitty kaupparekisteriin, käytetään verohallinnon rekisteriin merkittyä nimeä. Kun elinkeinonharjoittaja toimii toisen nimissä ja lukuun eli välittäjänä, välitettyä tuotetta koskevasta laskusta on käytävä ilmi myyjän nimi. Jos myyjällä on useampia osoitteita, myyjä voi valita, minkä osoitteen hän merkitsee laskuun. Suositeltavaa on, että laskuun merkitään päätoimipaikan osoite tai sen toimipaikan osoite, josta tavaran toimitus tapahtuu tai palvelun suoritus tehdään. Osoitteena voidaan käyttää tunniste- tai koodimerkintää, jos sekä myyjällä että ostajalla, ja tarvittaessa verohallinnolla on käytettävissä selite, jolla selvästi voidaan tunnistaa myyjä ja ostaja.

6) Myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne: Tavarat yksilöidään käyttämällä kaupallista kuvausta tai tavaroiden nimeä. Palvelujen osalta palvelut yksilöidään mainitsemalla palvelun tyyppi. Tavara ja palvelu voidaan kuvata myös koodimerkinnällä, jos myyjällä, ostajalla ja tarvittaessa verohallinnolla on käytettävissä koodiselite. Jos koodiselite on erillinen, se on säilytettävä laskun tavoin. Kuvaus voidaan myös tehdä viittaamalla sopimukseen, tilaukseen tai ostajalle toimitettuun tuoteluetteloon. Palvelujen laajuus –merkintä on tarpeen vain silloin, kun laskusta ei muutoin käy ilmi myydyn suoritteen sisältö. Esimerkiksi tavaran vuokrauksessa, palvelujen laajuus käy ilmi palvelun suoritusajankohdan eli laskutettavan vuokrakauden ilmoittamisella.

7) Tavaroiden toimituspäivä tai palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä, jos se voidaan määrittää eikä ole sama kuin laskun antamispäivä: Tavaroiden toimituspäivä tai palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä merkitseminen laskuun on tarpeen veron oikein kohdistamiseksi. Jos palvelujen suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, riittävää on ilmoittaa suorituskuukausi. Jatkuvaluontoisten tavaratoimitusten ja palvelusuoritusten osalta toimituksen tai suorituksen katsotaan tapahtuvan jatkuvasti sen kauden kuluessa, jota laskutus koskee. Kun jatkuvaluonteisesti toimitetaan esimerkiksi sähköä, laskuun merkitään esimerkiksi maaliskuun 2004 sähkö. Jos hyödykkeen toimitus- tai suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, laskuun merkitään aika, jonka kuluessa liiketoimi toimitetaan tai suoritetaan. Esimerkiksi FOB tai CIF kauppalausekkein myydyn tavaran toimituspäivänä voidaan pitää laivan lähtöpäivää.

8) Veron peruste kunkin verokannan tai verottomuuden osalta, yksikköhinta ilman veroa sekä hyvitykset ja alennukset, jos niitä ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa: Hyödykkeiden veron perusteet merkitään jokaisen verokannan tai verottomuuden osalta erikseen. Lisäksi merkitään hyödykkeen yksikköhinta ilman veroa. Esimerkiksi urakassasopimuksessa koko urakkahinta on yksikköhinta ja sähkön myynnissä yksikköhinta on kilowattitunnin hinta. Jos hyvitystä tai alennusta ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa, niiden määrä on merkittävä erikseen. Tällöin alennukset voidaan ilmoittaa hyödykelajeittain tai yhteissummana laskun loppusummasta, laskun lopussa, verokannoittain eriteltynä. Jos samalla laskulla myydään sekä verollisia että verottomia hyödykkeitä, ne on selkeästi eroteltava toisistaan. Vaihtoehtoisesti ne voi laskuttaa erillisillä laskuilla. Alennusten merkitsemisvaatimus koskee vain alennuksia, jotka on jo annettu ostajalle eli jotka ostaja on saanut hyväkseen laskutushetkellä. Laskutuksen jälkeen annettavista alennuksista on tehtävä erillinen lasku. Lähtökohtaisesti myyjän on annettava erillinen lasku laskutushetkellä sovituista ehdollisista alennuksista silloin, kun ostaja saa ne hyväkseen. Verohallitus katsoo kuitenkin, että erillistä hyvityslaskua ei yleisen käteisalennuksen sisältävän maksuehdon esimerkiksi ”14 päivää –2%, 30 päivää netto” osalta kuitenkaan tarvitse antaa. Tällaisessa käteisalennuksessa on kyse hyvin vähäisestä määrästä alennukseen liittyvän arvonlisäveron osalta. Laskuun on tällöin merkittävä kummankin eräpäivän mukainen verollinen loppusumma tai vähintään käteisalennuksen verollinen arvo valmiiksi laskettuna. Kirjanpidossa voidaan käteisalennuksen sisältävä lasku kirjata siten, että veron peruste ja maksettava vero kirjataan kirjanpitoon kokonaissummina alennusta vähentämättä ja alennus ja siihen liittyvä vero kirjataan erikseen, kun alennus on käytetty. Myyjän on siis huolehdittava, että on yhteys laskun ja maksun välillä, jotta hän suorittaa veron oikean määräisenä.

9) Verokanta: Laskuun merkitään hyödykkeen verokanta. Jos laskulla myydään eri verokannan alaisia hyödykkeitä, laskuun merkitään jokainen sovellettu verokanta.

10) Suoritettavan veron määrä euroissa, ei kuitenkaan 13 kohdassa tarkoitetun myynnin osalta: Laskuun merkitään suoritettavan veron kokonaismäärä. Veron määrää ei tarvitse merkitä verokannoittain, koska veron määrä voidaan laskea muiden tietojen perusteella. Veron määrän merkitseminen verokannoittain on kuitenkin suositeltavaa. Laskuun ei saa merkitä sellaista veron määrää, joka on laskutettu jo aikaisemmassa laskussa, ellei kyse ole korjauslaskusta. Myyjä ei saa merkitä veron määrää, kun hän soveltaa myyntiin käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä. Suoritettavan veron määrällä ja veron perusteella tarkoitetaan veroa, joka myyjän on tällä laskulla laskutettavasta myynnistä tai sen osasta arvonlisäverolain mukaan suoritettava ja sen perustetta. Jos ostaja on verovelvollinen myynnistä, myyjä ei saa merkitä veroa laskuun, vaan siihen tehdään merkintä ostajan verovelvollisuudesta

Arvonlisäverolain 80a §:n mukaan ulkomaan valuutassa ilmaistu rahamäärä muunnetaan euroiksi käyttämällä veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohtana viimeisintä liikepankin julkaisemaa myyntikurssia. Rahamäärä muunnetaan kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohdan myyntikurssin mukaan silloin, kun vero kohdistetaan laskutus- tai kertymiskuukaudelle tilikauden sisällä. Jos kotimaan kaupassa käytetään muuta valuuttaa kuin euro, myyjän on merkittävä laskuun suoritettavan veron määrä euroissa. Laskussa ei saa mainita veron määrää tai verokantaa, ellei myyjää ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Jos myyjän arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti on vireillä, myyjä voi kuitenkin merkitä laskuun veron ja verokannan edellyttäen, että hän mainitsee rekisteröinnin olevan vireillä. Merkintänä käytetään ”alv-rekisteröinti vireillä”. Jos ostaja tekee vähennyksen, hänen on varmistettava, että myyjä rekisteröidään verovelvolliseksi. Tieto rekisteröinnistä löytyy esimerkiksi Internet-osoitteessa www.ytj.fi YTJ- tietopalvelu. Myyjän on annettava oikaisulaskut, jos häntä ei merkitä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Oikaisulaskut on annettava, vaikka myyjä valittaa rekisteröintipäätöksestä.

11) Jos myynnistä ei ole suoritettava veroa tai jos verovelvollinen on AVL 2a, 8a tai 9 §:n perusteella ostaja, verottomuuden tai ostajan verovelvollisuuden peruste taikka viittaus arvonlisäverolain tai Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen direktiivin (77/388/ETY) asianomaiseen säännökseen: Jos myynnistä ei ole suoritettava veroa, laskuun on merkittävä verottomuuden peruste. Vastaavasti, jos ostaja on myynnistä verovelvollinen, laskuun on tehtävä tästä merkintä. Verohallitus suosittelee, että merkinnät tehdään tietyllä tavalla (ks. Varohallituksen sivuilta). Verohallituksen sivuilta löytyy myös lisätietoja myynnistä ulkomaille sekä muista erityistä toimialoista kuten matkatoimistoista.

16) Jos laskulla muutetaan aikaisemmin annettua laskua, yksiselitteinen viittaus tähän laskuun: Jos alkuperäistä laskua muutetaan siten, että annetaan uusi lasku, on uuteen laskuun tehtävä viittaus aiemmin annettuun laskuun. Viittausvaatimus koskee kaikkia tilanteita, joissa laskua muutetaan. Oleellista on, että viittaus aiempaan laskuun on yksiselitteinen. Viittauksessa voidaan käyttää laskun tunnistetta. Jos muutoslasku koskee tietyn ajanjakson aikana tapahtuneita myyntejä, voidaan viitata tähän ajanjaksoon. Näin esimerkiksi oikaisuerälaskussa, jolla annetaan vuosialennus. Kun elinkeinonharjoittaja antaa korvauksen palautetuista pakkauksista tai kuljetustarvikkeista, jotka hän on itse luovuttanut, hänen on viitattava alkuperäiseen laskuun. Ostajan kannalta viittaus on tärkeä, koska hänen on tiedettävä, miten muutettu lasku vaikuttaa kirjattuihin vähennyksiin.

6. KEVENNETYT LASKUMERKINTÄVAATIMUKSET

Arvonlisäverolaissa annetaan mahdollisuus siihen, että kaikkia edellä mainittuja laskumerkintöjä ei tarvitse tehdä laskuun. Tämä mahdollisuus koskee määrältään vähäisiä laskuja sekä tilanteita, joissa asianomaisen toimialan kauppatavan tai laskun lähettämistä koskevien teknisten olosuhteiden vuoksi kaikkia pakollisia velvoitteita on hankala noudattaa. Kevennettyjä sisältöedellytyksiä ei sovelleta tavaroiden yhteisömyyntiin (AVL 72a §), yhteisöhankkijan harjoittamaan jälleenmyyntiin (AVL 79g § 3 kohta), tavaroiden kaukomyyntiin (AVL 63a §) eikä tavaroiden myyntiin, jotka kuljetetaan Suomesta toiseen jäsenvaltioon ja jotka myyjä asentaa tai kokoaa siellä. Muissa kuin edellä mainituissa myynneissä on riittävää, että laskussa on kevennetyt laskumerkinnät, kun laskun loppusumma on enintään 1 000 euroa.

Lisäksi kevennetyt sisältövaatimukset koskevat vähittäiskaupassa tai muussa siihen rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa annettavia laskuja. Tässä tapauksessa laskun loppusummalla ei ole merkitystä, se voi siis ylittää 1 000 euroa (verollinen loppusumma). Vähittäiskauppaan rinnastettavaa myyntitoimintaa harjoittaa esimerkiksi kioski, suutari, kampaamo tai hautaustoimisto. Kevennetyt laskumerkinnät riittävät myös tarjoilupalvelu- ja henkilökuljetuslaskuissa, lukuun ottamatta edelleen myytäväksi tarkoitettuja palveluita. Lisäksi kevennetyt laskumerkinnät ovat riittävät pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamissa tositteissa.

Seuraavat tiedot on oltava laskuissa, jos niihin sovelletaan kevennettyjä laskumerkintöjä: laskun antamispäivä, myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste (Y-tunnus), myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen luonne ja suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain. Kevennetyn sisältövaatimuksen laskuissa on siten mahdollista ilmoittaa hinnat arvonlisäverollisina, jos suoritettavan veron määrä on merkitty. Veron perustetta ei siis tarvitse ilmoittaa.

8. SITOUMUSMENETTELYSTÄ

Arvonlisäverolain 180 §:n mukaan verovirasto voi jättää jälkiverotuksen toimittamatta, jos veron maksamatta jääminen tai liian suuri palautus johtuu sellaisesta virheestä, jonka johdosta toisen verovelvollisen maksettavaksi on tullut liikaa veroa tai vero on jäänyt palauttamatta. Edellytyksenä on, että verovelvollinen esittää palautukseen oikeutetun antaman sitoumuksen, jossa tämä luopuu oikeudestaan palautukseen. Sitoumuksessa jokainen liiketoimi on yksilöitävä. Säännös soveltuu ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa verovirasto muutoin tekisi jälkiverotusesityksen. Jos verovirasto esimerkiksi tarkastuksen yhteydessä hyväksyy sitoumuksen, Verohallitus katsoo, että verovelvollisen ei tarvitse antaa uusia korjattuja laskuja.

9. LASKU VÄHENNYSOIKEUDEN EDELLYTYKSENÄ

Verovelvollinen ostaja saa vähentää verollista liiketoimintaansa varten toiselta verovelvolliselta ostamaansa tavaraan tai palveluun sisältyvän arvonlisäveron. Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka arvonlisäverolain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden (AVL 102 §). Verovelvollisen ostajan vähennysoikeuden edellytyksenä on, että hänellä on ostamastaan tavarasta tai palvelusta verovelvollisen myyjän antama arvonlisäverolain asettamat vaatimukset täyttävä lasku tai muu laskuna toimivat tosite. Edellytys koskee myös ennakkolaskuja. Lasku oikeuttaa vähennykseen vain, jos laskun tiedot vastaavat todellisuutta. Jos lasku on virheellinen, ostajalla ei ole vähennysoikeutta tämän laskun perusteella vaan vasta myyjän antaman korjatun laskun perusteella. Laskussa on oltava myyjän ja ostajan nimi. Ostajana laskussa tulisi olla vähennykseen oikeutetun elinkeinonharjoittajan nimi tai, jos ostajia on useampia, kaikkien ostajien nimet ja kunkin jako-osuudet. Jos esimerkiksi kaksi elinkeinonharjoittajaa ostaa yhdessä tuotantokoneen, on molempien nimet oltava merkittynä laskuun. Vain tällöin molemmat ostajat saavat tehdä vähennyksen omasta osuudestaan. Jollei jako-osuutta mainita, olettama on tasajako.

Ostaja voi vähentää vain sen veron määrän, joka on merkitty tositteeseen. Jos hankinta tulee ostajalle vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, hän saa tehdä vähennyksen vain vastaavilta osin. Jos kyse on ostosta, josta ostajan on arvonlisäverolain säännösten nojalla suoritettava vero käännetyn verovelvollisuuden perusteella, tai yhteisöhankinnasta suoritettavan veron vähentämisestä, vähennysoikeuden edellytyksenä on, että ostaja on täyttänyt arvonlisäverolain 162 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa tai että verovirasto on maksuunpannut veron. Jos verovelvollinen ostaja ei saa myyjältä edellä tarkoitettua arvonlisäverolain asettamia tietosisältövaatimuksia täyttävää laskua, vähennysoikeuden edellytyksenä on, että ostaja on itse laatinut tositteen, josta ilmenee edellä tarkoitetut tiedot sekä hankinnasta suoritettava vero ja verokanta. Maahan tuoduista tavaroista tehtävän vähennyksen edellytyksenä on, että maahantuojalla on tullauspäätös ja siihen liittyvät asiakirjat.

Vastaavalla tavalla vuokrauspalvelun ostaja saa vähentää vuokralle ottamansa tavaran maahantuonnista suoritettavan veron, jos hänen on suoritettava veroa tavaran vuokraamisesta käännetyn verovelvollisuuden perusteella (AVL 113 §). Vähennysoikeuden käyttäminen edellyttää lähtökohtaisesti, että ostajalla on hallussaan alkuperäinen lasku vähennyksen tekemishetkellä. Jos ostaja soveltaa vähennysten kirjaamisessa suoriteperustetta, vähennykset voidaan käytännössä tehdä, vaikka ostaja ei ole vielä saanut laskua. Jos myöhemmin saatu lasku ei vastaa tehtyä vähennystä, on vähennystä oikaistava, tai, jos lasku on virheellinen, on ostajan pyydettävä myyjältä uusi lasku.

Jos lasku on virheellinen, myyjän on annettava uusi lasku, jossa on viittaus alkuperäiseen laskuun. Laskun katsotaan olevan arvonlisäverolain vaatimusten mukainen vain silloin, kun laskussa mainitut tiedot vastaavat todellisuutta. Myyjän laskuun tosioloja vastaamattomasti tekemät merkinnät eivät tuo ostajalle vähennysoikeutta. Esimerkiksi, jos myyjä merkitsee laskulle suoritettavaa veroa, vaikkei häntä ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, laskun merkinnöistä huolimatta ostajalla ei ole vähennysoikeutta. Ostajan oman edun mukaista on tarkistaa myyjän arvonlisäverovelvollisuus. Tarkistuksen voi tehdä Internet-osoitteessa www.ytj.fi YTJ-tietopalvelusta tai puhelimitse verohallinnon palvelunumerosta 020 466 032. Jos myyjä on soveltanut käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä, ostajalla ei ole vähennysoikeutta.Kun tavaroita siirretään verovarastomenettelystä vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella on laskelma suoritettavan veron perusteesta. Verovelvollisella on myös oltava myyjän antama lasku tai muu laskuna toimiva asiakirja kaikista verovarastossa tapahtuvista myynneistä ja verovarastoon tapahtuvista maahantuonneista ja yhteisöhankinnoista. Laskelma on varsinainen kirjanpitokirjauksen tosite, ja alkuperäiset laskut ovat sen liitteitä tai laskelmassa on viitattava näihin laskuihin säilytettiinpä ne erikseen tai ei.

Verovirasto voi tarkastuksen, palautuksen tai maksuunpanon yhteydessä hyväksyä vähennyksen, vaikka lasku ei sisällä kaikkia arvonlisäverolain asettamia tietosisältövaatimuksia. Vähennyksen hyväksymisen edellytyksenä on, että liiketoimi on tapahtunut ja siitä on lain aineellisten säännösten mukaan maksettava veroa. Ostajan on osoitettava olevansa oikeutettu vähennykseen. Tietosisältövaatimuksiltaan puutteellinen lasku voi olla esimerkiksi lasku, jossa on puutteellinen ostajan osoite. Verovirasto voi myös hyväksyä vähennyksen silloin, kun kyse on pienistä käteiskauppana tapahtuneista ostoista, joiden osalta tositetta on käytännössä teknisten olosuhteiden vuoksi lähes mahdotonta saada. Tällaisia ovat esimerkiksi automaatilla maksettavat pysäköintimaksut. Veroviraston on hyväksyttävä vähennys, kun laissa asetetut aineelliset edellytykset täyttyvät. Vähennys voidaan kuitenkin evätä, jos verovelvollinen ei ole täyttänyt normaalia elinkeinonharjoittajan huolellisuusvelvoitetta.

Verohallituksen 6.10.2000 antama ohjekirje Dnro 2694/40/2000 Vähennysoikeus arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitsemättömältä myyjältä tapahtuneesta ostosta on edelleen voimassa.

10. LASKUTUSTAVAT

Kirjanpitolain mukaan tositteet ja kirjanpitomerkinnät saadaan tehdä koneelliselle tietovälineelle kirjanpitovelvollisen tarvittaessa selväkieliseen kirjalliseen muotoon saatettavalla tavalla. Lasku, jonka verovelvollinen on arvonlisäverolain mukaan velvollinen antamaan, voidaan toimittaa vastaanottajan suostumuksin sähköisesti. Sähköiselle laskutukselle ei arvonlisäverolaissa aseteta muita erityisvaatimuksia.

11. LASKUJEN SÄILYTTÄMINEN

Verovelvollisen myyjän on säilytettävä antamiensa, liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuneiden hyödykkeiden myyntejä koskevien laskujen jäljennökset ja vastaanottamansa tähän toimintaan liittyvien hyödykkeiden ostoja koskevat laskut. Verovelvollisen on itse huolehdittava laskujen säilytyksestä riippumatta siitä, kuka laskut on laatinut. Säilytysvelvollisuus koskee laskujen lisäksi kaikkia tositteita, joihin suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat perustuvat. Velvollisuus ei koske pelkästään laskunantovelvollisuuden piiriin kuuluvia laskuja, vaan se koskee kaikkia elinkeinonharjoittajan antamia ja vastaanottamia laskuja. Myös yksityishenkilölle annettu lasku on säilytettävä. Lisäksi on myös muun maan veroa sisältävät laskut ja myös muualla harjoitettuun toimintaan liittyvien hankintojen laskut säilytettävä, kun laskut on lähetetty ko. toimipaikkaan.

Verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollinen, on säilytettävä muistiinpanoaineistonsa vastaavalla tavalla (VvMp ilmoittamisvelvollisuudesta 15 §). Laskut on säilytettävä Suomessa. Sähköisesti tallennetut laskut voidaan säilyttää toisessa jäsenvaltiossa, jos tallennus on suoritettu sähköisesti siten, että se takaa täydellisen tosiaikaisen tietokoneyhteyden näihin tietoihin tai elinkeinonharjoittaja on ulkomaalainen, jolla ei ole Suomessa kiinteä toimipaikkaa. Laskut voidaan myös säilyttää muualla kuin Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa kirjanpitolain 2 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyillä edellytyksillä. Tätä noudatetaan soveltuvin osin myös muihin kuin kirjanpitolaissa tarkoitettuihin kirjanpitovelvollisiin.

Verovelvollisen on veroviranomaisen kehotuksesta valmistettava laskut sisältävästä teknisestä tallenteesta lisäksi jäljennös tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen. Sijoituskullan myyjän on kehotuksesta esitettävä asiakkaan tunnistamista koskeva aineisto tarkastettavaksi ja annettava siitä tietoja (AVL 209k §). Muistiinpanovelvollisuus, laskujen säilytysvelvollisuus ja velvollisuus esittää laskut tarkastettavaksi koskevat myös verovelvolliseksi hakeutuneen edustajaa. Jos elinkeinonharjoittaja ei aseta laskuja saataville edellä mainitulla tavalla, hänellä ei ole oikeutta valita säilytyspaikkaa Suomen rajojen ulkopuolelta. Laskut on säilytettävä vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt ja johon tilikauteen liiketoimi sisältyy.

(Kohta 12 käsittelee laskutusta kansaisvälisessä kaupassa, katso tarkemmat tiedot Verohallituksen sivuilta)

13. SOVELTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ

Tätä ohjekirjettä noudatetaan 1.1.2004 alkaen. Laskumerkinnät voivat siis muuttua kesken tilikauden. Tämä ohjekirje kumoaa Verohallituksen 2.6.1997 antaman ohjekirjeen 2012/40/97 Kulujen edelleenveloitus . (Verohallituksen sivuilta löytyy uusien vaatimusten mukainen mallilasku).

14.1.2004 | VUOSI-ILMOITTAJAN ELÄMÄ HELPOTTUU!

Työnantajan vuosi-ilmoitus on helpoin toimittaa sähköisesti. Valitse itsellesi sopivin vaihtoehto ja tee ilmoitukset nyt nopeasti suoraan verkossa.Tutustu sähköisen ilmoittamisen vaihtoehtoihin osoitteessa www.vero.fi/tyvi tai soita verohallinnon palvelunumeroon 020 466 009.

Sähköinen ilmoittaminen on turvallista ja luotettavaa. Yli 30 % kaikista ilmoituksista tehdään jo verkon kautta: ilmoitukset ovat perillä varmasti ja oikeaan aikaan. Valitse yrityksellesi paras tapa ilmoittaa: harvoin toistuvat ilmoitukset on helpoin tehdä Internet-lomakkeella ja paljon tietoa sisältävä ilmoittaminen tiedostosiirtona. Ilmoitukset voi tehdä myös suoraan omasta taloushallinnon ohjelmistosta. Saat perustiedot ja tarkemmat ohjeet sekä tiedot eri operaattoreiden palveluiden sisällöstä. Jokaisella palveluntarjoajalla on sivusto, jossa pääset tutustumaan palveluihin tarkemmin. Omat tunnukset ja salasanat saat suoraan operaattorilta muutamassa päivässä.

18.12.2003 | VUODEN 2004 VEROKORTIT PERILLÄ TAMMIKUUN PUOLEENVÄLIIN MENNESSÄ

Yli 3,1 miljoonaa asiakasta saa verohallinnon lähettämän verokortin vuodelle 2004 tammikuun puoliväliin mennessä. Noin 1,2 miljoonan eläkkeensaajan ennakonpidätysprosentit Verohallitus on ilmoittanut suoraan eläkelaitoksille.Vuoden 2004 verokortit tulevat voimaan 1.2.2004. Tammikuussa käytetään vielä vuoden 2003 verokortteja, joihin tehdään sama yhden %-yksikön alennus kuin tämän vuoden jälkipuoliskolla.Yli 3,1 miljoonaa asiakasta saa verohallinnon lähettämän verokortin vuodelle 2004 tammikuun puoliväliin mennessä. Noin 1,2 miljoonan eläkkeensaajan ennakonpidätysprosentit Verohallitus on ilmoittanut suoraan eläkelaitoksille. Eläkkeensaajille lähetetään joulu-tammikuussa tieto eläkelaitokselle ilmoitetusta ennakonpidätysprosentista.

Verokortit tulevat voimaan helmikuun alusta

Vuoden 2004 verokortit tulevat voimaan 1.2.2004. Tammikuussa käytetään vielä vuoden 2003 verokortteja, joihin tehdään sama yhden %-yksikön alennus kuin tämän vuoden jälkipuoliskolla. Palkanlaskennassa tuloseuranta aloitetaan alusta. Vuoden 2004 verokorttien pidätysprosenteissa on otettu huomioon vuoden 2004 veroperusteet. Vähennyksenä huomioitava TEL-maksu on 4,6 % ja työttömyysvakuutusmaksu 0,25 %. Verokorttipalvelu ruuhkautuu - veroprosenttilaskuri avuksiUuteen verokorttiinsa muutoksia haluavia on joka vuosi runsaasti, ja verotoimistojen puhelinpalvelu ruuhkautuu. Verohallinnon internet-palvelussa on julkaistu vuoden 2004 veroprosenttilaskuri, jolla kannattaa ensin arvioida veroprosentin muutostarvetta.

Verokorttimuutos on usein tarpeeton

Palkansaaja voi ilmoittaa veroprosentin korotuksen suoraan palkanlaskijalle. Veroprosentin alentaminen on tarpeen vain, jos henkilön tulot tai vähennykset ovat olennaisesti muuttuneet verokortin perusteena käytetyistä tiedoista. Alennusta veroprosenttiin haetaan verohallinnon valtakunnallisesta palvelunumerosta 020 466 020 tai verotoimistosta. Alkuvuoden ruuhkien välttämiseksi verohallinto suosittelee, että muutosta haettaisiin vasta myöhemmin ensi vuoden puolella, kun tulot ja vähennykset ovat tarkasti tiedossa. Verohallitus on ohjeessaan suositellut, että asiakkaalle ei tehdä uutta verokorttia, mikäli hänen aiemmin saamansa verokortin pidätysprosentti johtaa vuositasolla oikeaan ennakonpidätykseen. Mahdollisesti liikaa peritty ennakonpidätys maksetaan asiakkaalle veronpalautuksena, jolle maksetaan vuosittain vahvistettava korko.

Veroprosenttilaskuri löytyy osoitteesta:

www.vero.fi/verolaskuri

11.12.2003 | YRITYS- JA PÄÄOMATULOVEROTUKSEN UUDISTAMINEN

Päätös Dnro 3105/31/2003 Annettu Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 2003

Verohallitus on 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla määrännyt:

1 § Vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut.

2 § Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

3 § Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä. Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

4 § Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa.

5 § Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

6 § Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

7 § Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan.

8 § Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa.

9§ Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

Kulkuneuvo	Korvauksen enimmäismäärä
auto	30 senttiä kilometriltä, jota korotetaan 6 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä/ 10 senttiä kilometriltä kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä/ 20 senttiä kilometriltä kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä/ 1 sentti kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kg tai joiden koko on suuri/ 1 sentti kilometriltä jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa/ 8 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta.
moottorivene, enintään 50 hv	57 senttiä kilometriltä
moottorivene, yli 50 hv	86 senttiä kilometriltä
moottorikelkka	26 senttiä kilometriltä
moottoripyörä	80 senttiä kilometriltä
moottoripolkupyörä	14 senttiä kilometriltä
muu kulkuneuvo	8 senttiä kilometriltä

Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 1 sentti kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden. Jos palkansaaja, jolla on Verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 9 senttiä kilometriltä.

10 § Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

11 § Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.

12 § Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

• yli 6 tuntia (osapäiväraha) 13,00 euroa
• yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 29,00 euroa

Kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden

• vähintään 2 tunnilla 13,00 euroa
• yli 6 tunnilla 29,00 euroa

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymysessä ollessa yhtä ilmaista ateriaa.

13 § Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enemmiäismäärät vaihtelevat maakohtaisesti. Täydellinen lista eri maiden päivärahoista löytyy verohallituksen sivuilta. Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä. Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu. Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla.

Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan. Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti. Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa. Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 16,00 euroa.

14 § Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 7,25 euroa. Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 14,50 euroa.

15 § Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

16 § Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä.

17 § Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00 - 07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 6,00 euroa.

18 § Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin.

19 § Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2004.

Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 2003

Pääjohtaja Jukka Tammi

Ylitarkastaja Anneli Nuoritalo

28.11.2003 | YRITYS- JA PÄÄOMATULOVEROTUKSEN UUDISTAMINEN

Hallitus on julkistanut paljon keskustelua synnyttäneen kannanottonsa yritys- ja pääomatuloverotuksen uudistamiseksi. Keskeisinä muutoksina on ehdotettu mm. osinkojen verotuksen muuttamista. Ehdotuksen mukaan yhtiöveronhyvitysjärjestelmästä luovutaan ja siirrytään osinkojen osittaiseen kahdenkertaiseen verottamiseen. Muutoksien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2005 alkaen. Mikäli muutokset eduskunnassa hyväksytään esitetyssä muodossa, ne muuttavat osakeyhtiön ja erityisesti sen osakkaiden verotusta.

Keskeisimmät asiat hallituksen kannanotosta:

1. Verokannat Yhteisöverokantaa alennetaan nykyisestä kolmella prosenttiyksiköllä 29 %:sta 26 %:iin.

2. Osinkojen verotus Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovutaan. Pörssilistatun yhtiön jakamasta osingosta 30 % on verovapaata ja loppuosa verotetaan pääomatulona. Muiden osakeyhtiöiden jakamasta osingosta on verovapaata määrä, joka vastaa 9 %:n tuottoa nettovarallisuudelle. Listaamattomasta yhtiöstä saadun osingon verovapaalla määrällä on kuitenkin saajakohtainen maksimimäärä 90.000 euroa. Jos osinko ylittää 90.000 euroa, mutta ei 9 % nettovarallisuudesta, 90.000 euron ylittävästä osasta 30 % on verovapaata, loppuosaa verotetaan pääomatulona. Osingon ylittäessä 9 % nettovarallisuudesta, ylimenevästä osasta 30 % on verovapaata ja loppuosa verotetaan ansiotulona.

3. Varallisuusverotus Verotettavan varallisuuden alaraja nousee 250.000 euroon 180.000 eurosta. Veroprosenttia alennetaan 0,8 %:iin nykyisestä 0,9 %:sta.

4. Luovutusvoittojen verotus Yksityishenkilön vähintään 10 vuotta omistaman omaisuuden luovutusvoittoverotuksessa hankintameno-olettamaa alennetaan 40 %:iin nykyisestä 50 %:sta. Myyntihinnasta laskien veron osuus olisi tällöin 16,8 %.

5. Perintö- ja lahjaverotus Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennuksen peruste alennetaan 40 %:iin varallisuusveroarvosta. Huojennuksen piiriin kuuluvan omaisuuden sisältö rajoitetaan. Nämä muutokset tulisivat tältä osin voimaan jo vuoden 2004 alusta.

6. Käyttöomaisuuspoistot Poistojärjestelmää esitetään muutettavaksi, mutta tätä arvioidaan myöhemmin erikseen vuoden 2004 aikana.

7. Vapaaehtoiset eläkevakuutukset Yksiköllisten eläkevakuutusten verotuksessa siirrytään ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotukseen. Vähimmäisikärajaa nostetaan 62 vuoteen.

Yhteenvetona : Hallituksen kannanottojen vaikutukset voidaan tarkemmin arvioida vasta kun lakiesitykset keväällä 2004 valmistuvat. Pääsääntöisesti osakeyhtiön ja osakeyhtiön osakkaan yhteenlaskettu veronmaksu ei olennaisesti muutu. Uudistuksen vaikutukset tulee arvioida yrityskohtaisesti ja verotuksen suunnittelu tulee näiden muutoksien myötä jälleen erityisen ajankohtaiseksi. Muutoksiin tulee myös valmistautua ja varautua.

15.9.2003 | TOIMIMATTOMIA OSAKEYHTIÖITÄ POISTETAAN KAUPPAREKISTERISTÄ

Kaupparekisteristä poistetaan osakeyhtiöt, jotka eivät ole tehneet kaupparekisteri-ilmoitusta vuoden 1992 jälkeen ja joista on syytä olettaa, että ne ovat lopettaneet elinkeinotoiminnan. Asunto-osakeyhtiöitä ei poisteta rekisteristä.

Osakeyhtiön tietoja on verrattu Yritys- ja yritystietojärjestelmän tietoihin (www.ytj.fi) ja näin pyritty varmistamaan, että edelleen toimivia osakeyhtiöitä ei poisteta rekisteristä. Edelleen toimiviksi on katsottu osakeyhtiöt, jotka ovat verohallinnon ennakkoperintä-, arvonlisäverovelvollisten- tai työantajarekisterissä eikä näitä osakeyhtiöitä siis poisteta kaupparekisteristä.

Poistomenettelyyn valituilta n. 24.000 osakeyhtiöltä on toukokuussa 2003 kirjeitse tiedusteltu harjoittaako osakeyhtiö elinkeinotoimintaa. Jollei osakeyhtiöltä saada ennen määräajan päättymistä (01.12.2003) kirjallista ilmoitusta elinkeinotoiminnan harjoittamisesta tai tietoa toiminnasta muutoin saada, osakeyhtiötä koskevat merkinnät poistetaan kaupparekisteristä joulukuussa 2003.

Lista poistettavista yhtiöistä löytyy osoitteesta www.prh.fi. Rekisteristä poistettu yhtiö ei purkaudu poistamisella, mutta se muuttuu käytännössä toimintakyvyttömäksi.

28.8.2003 | ARVONLISÄVEROLAIN LASKUTUSTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT MUUTTUVAT 1.1.2004 ALKAEN

Alla on kooste pakollisista laskumerkinnöistä, jotka tulee huomioida laskuissa. Laskumerkinnät ovat tärkeitä, sillä ostajan veron vähennysoikeuden edellytyksenä on lain vaatimukset täyttävä lasku.

• laskun toimittamispäivä
• yhteen tai useampaan sarjaan perustuva juokseva numerointi (tunniste)
• myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
• ostajan arvonlisäverotunniste (Y-tunnus) käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa ja yhteisökaupassa
• myyjän ja ostajan täydellinen nimi ja osoite
• toimitettujen tavaroiden määrä ja luonne
• suoritettujen palvelujen laajuus ja luonne
• päivä, jolloin tavarat toimitettu tai palvelut suoritettu tai ennakkomaksu maksettu
• veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa
• verokanta
• suoritettavan veron määrä
• verottomuuden tai käännetyn verovelvollisuuden peruste
• tiedot uusista kuljetusvälineistä
• maininta käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki –ja keräilyesineiden tai matkatoimistojen marginaaliverotusmenettelystä
• merkintä verollisen sijoituskullan myynnistä
• muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun
• laskutusvaluutta voi olla mikä tahansa valuutta, maksettava vero on ilmoitettava kuitenkin sen jäsenvaltion kansallisessa valuutassa, jossa tavaroiden luovutuspaikka tai palveluiden suorituspaikka sijaitsee.(Merkinnät myynnin verottomuudesta, käännetystä verovelvollisuudesta, marginaaliverotusmenettelyn soveltamisesta, uusista kuljetusvälineistä ja sijoituskullan verollisuudesta tehdään vain silloin, kun kyse on tällaisesta myynnistä, tällaisen menettelyn soveltamisesta tai näiden tavaroiden myynnistä)

Laskuilta ei vaadita enää ALV-rekisterimerkintää.