Vuoden 2004 alusta uusimpana palvelun alana olemme aloittaneet kotitalousavun välittämisen. Listoillamme olevat henkilöt tarjovat mm. alla lueteltuja palveluja. Suurin osa kotitaloustyöstä on verovähennyskelpoista ja tästä verovähennyksestä voit kysyä meiltä lisää tai lukea Verohallituksen tiedotuksia aiheesta sivun alareunasta. Otathan yhteyttä, jos haluaamaasi palvelua ei löydy alla olevasta luettelosta, niin selvitämme löytyykö listoiltamme henkilöä, joka omaa tarvitsemiasi taitoja.

Palveluvalikoimalle sisältää seuraavan osa-alueet:

Kodin siivouspalvelut

• Kotitaloussiivoukset ja sesonkiapu kuten joulu- sekä juhlasiivoukset
• Pienmuuttopalvelu: muuttosiivous, laatikoiden pakkaaminen, purkaminen, taulujen, lamppujen ym. ripustaminen
• Vanhojen liesien, pesukoneiden yms. tavaroiden poisvienti ja uusien kodinkoneiden kuten pesukoneiden asennuspalvelu. Romujen ja ongelmajätteiden poiskuljetus keräyspisteeseen
• Kodinhoitajan työt, kaupassa käynti ja muiden asioiden hoito
• Lomavahtina toiminen: postin nouto, kukkien kastelu, jne.

Kiinteistöjen pienkunnostustyöt

• Pienurakat, esim. maalaus, tapetointi ja listojen laitto
• Puutarhatyöt kuten ruohjon leikkuu, lehtien haravointi, ulkosiivoukset, pensasaitojen leikkaus ja jätteiden poisvienti, perunan istutus ja nostaminen, kasvisten istutus, hoito ja nosto, omenien keräys, nurmikoiden teko = mullan levitys, ruohonsiementen istutus ja hoito, kukkapenkkien teko ja niiden hoitaminen, ruusupensaiden leikkaus
• Kiinteistöjen sähkötyöt ja vesijohtotyöt (käytämme alan ammattilaisia ja itse valvomme työtä)
• Puiden kaato (ei nosturi) ja jälkien siivous
• Lumen auraus ja sepelöinti
• Ulkomaalaukset (kesäisin), sis. lipputankojen maalaukset
• Lipun nosto juhlapäivinä

Muut palvelut

• Tietokoneapu – tietokonepakettien ja printterien asentaminen, Internet-asetusten tekeminen, tietokoneen käytön opetus
• Tuotemyynti: Korkealaatuiset pesuaineet ja kodin puhdistusvälineet, viemärien aukaisuaineet, sulatusaineet sekä graffittien poistoaineet

Kotona teetetyn työn kustannukset saa osittain vähentää verotuksessa. Vuoden 2003 alusta alkaen saa vähentää 10 % itse palkasta, palkan sivukulut tai 60 % työkorvauksesta. Aikaisemmin ei itse palkkaa saanut vähentää lainkaan ja työkorvauksesta sai vähentää 40 %. Työkorvauksella tarkoitetaan työstä yrittäjälle tai yritykselle maksettua suoritusta, joka ei ole luonteeltaan palkkaa.

Vähennyksen ensimmäismäärä nousi vuoden 2003 alusta 900 eurosta 1150 euroon. Vähennys on henkilökohtainen. Puolisoista vähennyksen voi saada kumpikin. Vähennettävien kustannusten omavastuu on 100 euroa.

Asiakkaalle kertyy vähennystä 60 prosenttia työn osuudesta vähennyksen enimmäismäärään saakka. Yrittäjän tulee laskussa eritellä tehdyn työn osuus. Työn teettäjä ilmoittaa kotitalousvähennyksen veroilmoituksen yhteydessä. Veroilmoitukseen on liitettävä mukaan yrittäjältä saatu lasku, jossa työn osuus on eritelty. Kotitalousvähennys soveltuu lähes kaikkeen kotitalouksien teettämään työhön.

Verovelvollinen saa vähentää verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan kustannuksista. Vähennyksen saa palkan sivukuluista (ei itse palkasta eikä ennakonpidätyksestä) sekä työkorvauksesta. Työkorvauksella tarkoitetaan työstä yrittäjälle tai yritykselle maksettua suoritusta, joka ei ole luonteeltaan palkkaa. Kotitalousvähennyksestä säädetään tuloverolain (TVL) 127 a-c §:ssä. Näitä säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa. Ne koskevat koko maata. Ajalla 1.10.1997 - 31.12.2000 oli kokeiluna voimassa laki kotitaloustyön väliaikaisesta verotuesta (728/1997). Tätä ns. verotukimallia sovellettiin Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin lääneissä. Vuoden 2001 alusta luovuttiin Länsi- ja Itä-Suomen lääneissä käytössä olleesta yritystukimallista, joka perustui lakiin kotitaloustyön väliaikaisesta tukijärjestelmästä (839/1997). Sen mukaan tuki myönnettiin suoraan kotitaloustyötä myyvälle yritykselle. Vähennyksen enimmäismäärä on 900 euroa. Vähennys on henkilökohtainen. Puolisoista vähennyksen voi saada kumpikin. Uutta on myös 100 euron omavastuu sekä se, että vähennyksen saa myös kunnallisverosta, joten entistä pienituloisemmat hyötyvät nyt vähennyksestä. Hallituksen perustelujen (HE 140/2000) mukaan vähennys myönnetään edelleen samassa laajuudessa kuin aikaisemmin voimassa olleen määräaikaisen lain mukaan. Näin ollen tulkinta on ennallaan sen suhteen, minkälaiseen työhön lakia sovelletaan, ellei asiasta ole erikseen säädetty.

Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Tavanomaisuus- vaatimus koskee sekä kotitaloustyötä että hoiva- ja hoitotyötä. Tavanomaisuudella tarkoitetaan työtä, jota normaalisti tehdään kodin ja siellä asuvien henkilöiden hyväksi. Työ tulee tehdä vähennystä vaativan verovelvollisen käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Esimerkiksi muualla pidettävien juhlien järjestäminen tai ruuan laitto muualla ei oikeuta vähennykseen. Sama koskee myös mm. muualla tapahtuvaa vaatteiden huoltoa.

Elinkeinon harjoittaja ei voi saada kotitalousvähennystä elinkeinotoimintaan liittyvästä työstä tai elinkeinotoiminnassa käytettyjen rakennusten korjaamisesta. Vähennykseen ei oikeuta myöskään maatalouden harjoittajan maatalouteen liittyvä työ kuten karjanhoito, viljely eivätkä erilaiset maatalousrakennusten korjaustyöt.

Kotitaloustyö

Tavanomaista kotitaloustyötä on esimerkiksi ruuan laitto, siivous, pyykinpesu, silitys ja muu vaatteiden huolto. Vähennykseen oikeuttaa myös piha-alueen ja puutarhan hoito kuten nurmikon ja pensasaidan leikkaus, piha-alueen auraus sekä muu pihan puhtaana pito. Myös kaupassa käynnin voidaan katsoa kuuluvan tavanomaiseen kotitaloustyöhön. Vähennykseen oikeuttavana kotitaloustyönä ei pidetä esimerkiksi jätteiden kuljetusta, likakaivon tyhjennystä, muuttopalveluja, nuohousta, huonekalujen verhoilua eikä asunnon tai rakennuksen kuntotarkastusta. Myöskään suunnittelutyö, jota ei ole tehty verovelvollisen kotona (esimerkiksi sisustussuunnittelu), ei ole vähennykseen oikeuttavaa kotitaloustyötä. Asunnon vaihdosta johtuvaa muuttotyötä ei pidetty luonteeltaan tavanomaisena kotitaloustyönä (KVL 51/2000).

Hoiva- ja hoitotyö

Hoiva- ja hoitotyöllä tarkoitetaan verovelvolliseen tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvaan kohdistuvaa huolenpitoa ja hoitoa. Myös hoiva- ja hoitotyön tulee olla tavanomaista, normaalisti kotona tehtävää työtä kuten esimerkiksi lasten, sairaiden, vammaisten ja vanhusten hoitamista hoidettavan kotona. Työ voi olla esimerkiksi syöttämistä, pukemista, pesemistä ja auttamista ulkoilussa ja muissa henkilökohtaisissa toimissa. Hoiva- ja hoitotyö tulee tehdä vähennystä vaativan verovelvollisen käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Jos esimerkiksi muualla kuin vanhempiensa kanssa asuvat lapset maksavat vanhempiensa hoitokustannukset, heillä ei ole oikeutta vähennykseen. Työtä ei tällöin tehdä hoidon kustannuksista vastaavien lasten käyttämässä asunnossa. Kampaajan, parturin, kosmetologin ja jalkahoitajan palvelut tai muut vastaavat eivät oikeuta vähennykseen. Ne eivät ole tavanomaista kotona tehtävää hoiva- tai hoitotyötä, vaikka työ poikkeuksellisesti suoritettaisiin asiakkaan kotona. Laissa on nimenomaisesti säädetty, ettei vähennykseen oikeuttavaa hoiva- ja hoitotyötä ole arvonlisäverolain 34 - 36 §:ssä tarkoitettu arvonlisäverosta vapaa, valvottu terveyden- ja sairaudenhoitopalvelu, esimerkiksi lääkärin, hierojan, fysioterapeutin tai sairaanhoitajan tekemä työ. Myös arvonlisäverolain 37 §:ssä tarkoitetut sosiaalihuollon palvelut ovat arvonlisäverosta vapaita. Ne eivät kuitenkaan estä kotitalousvähennyksen myöntämistä, jos työ tapahtuu asiakkaan kotona ja edellytykset muuten täyttyvät. Käytännössä tässä tarkoitettuja tilanteita ei ilmeisesti kovinkaan usein esiintyne. Luontoisetuna saatu hoiva- ja hoitopalvelu, ei oikeuttanut kotitalousvähennykseen (KVL 35/1999).

Vähennykseen oikeuttaa verovelvollisen omassa käytössä olevan asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Jos hänellä on käytössään vakituisen asunnon lisäksi toinen asunto, vähennys voidaan myöntää kummankin asunnon korjauskustannuksista. Vähennysoikeus ei sensijaan koske sijoitusasuntoa, jota verovelvollinen ei käytä asuntonaan. Vuokralainen saa kotitalousvähennyksen vuokraamansa asunnon kunnossapitotyön perusteella. Jos kesäasunto on ollut vuokrattu osan vuotta, asuntoon kohdistuvista kustannuksista saa vähentää sen suhteellisen osuuden, joka vastaa omaa käyttöä.

TVL 127a §:n 2 momentin mukaan asunnon kunnossapitotyönä ei pidetä kodin koneiden ja laitteiden korjaus- tai asennustyötä. Koneilla ja laitteilla tarkoitetaan lähinnä kylmäkalusteita, liettä, televisiota, pesukonetta ja muita vastaavia koneita. Jos kuitenkin kodin koneiden asennus esimerkiksi keittiöremontin yhteydessä on osa suurta korjausurakkaa, se voidaan katsoa osaksi korjaustyötä. Jos kysymyksessä on esimerkiksi keittiökaappien asennus, se voidaan rinnastaa asunnon korjaamiseen ja kunnostamiseen. Perusparannus- ja kunnossapitotyötä on esimerkiksi keittiön, kylpyhuoneen ja muiden huoneiden sekä sauna- ja kellaritilojen remontti mukaan lukien sähkö- ja putkityöt. Myös esimerkiksi rakennusten ulkokunnostus kuten maalaus, pihapiirin kunnostus, öljysäiliön asennus ja parvekelasien asennus oikeuttavat vähennykseen. Sen sijaan esimerkiksi porakaivon rakentamista ei voida pitää asuntoon kohdistuvana korjaustyönä.

Uudisrakentaminen ja siihen verrattava rakentaminen ei oikeuta vähennykseen. Lakia kotitalouden väliaikaisesta verotuesta (728/1997) säädettäessä oli voimassa rakennuslaki (370/1958). Rakennuslain 130 §:n mukaan uudisrakentamista koskevia säännöksiä sovellettiin myös uudestaan rakentamiseen sekä rakennuksen sisärakenteiden olennaiseen muuttamiseen ja muihin sellaisiin rakenteellisiin muutoksiin, jotka ovat uudisrakentamiseen verrattavia. Voimassa olevaa TVL 127 a-c §:ää koskevan hallituksen esityksen (140/2000) mukaan vähennys myönnetään edelleen samassa laajuudessa kuin määräaikaisen lain mukaan. Siten uudisrakentamisella tarkoitetaan kotitalousvähennystä myönnettäessä samaa kuin vanhassa rakennuslaissa. Vuoden 2000 alussa voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999), jolla rakennuslaki kumottiin, ei ole uudisrakennuskäsitettä. Kotitalousvähennystä sovellettaessa uudisrakentamiseen verrattavaa korjausta on esimerkiksi asunnon tai rakennuksen laajennus, aikaisemman kylmä- tai varastotilan muuttaminen asumiskäyttöön sopivaksi tai sisätilojen täydellinen uusiminen. Rakennusluvan myöntämisellä ei ole merkitystä harkittaessa kotitalousvähennyksen myöntämistä. Rakennusluvan ehdot vaihtelevat eri osissa maata.

Asunto

Kotitalousvähennyksen myöntäminen edellyttää, että sen perusteena oleva työ tehdään verovelvollisen käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Asunto voi olla omistus- tai vuokra-asunto. Asuminen voi perustua myös esimerkiksi asunnon luovutuksen yhteydessä pidätettyyn asumisoikeuteen. Esimerkiksi vanhemmat ovat voineet lahjoittaa asunnon lapsilleen, mutta säilyttäneet itsellään asunnon asumisoikeuden. Pelkästään asunnon omistaminen ei oikeuta vähennykseen. Edellytetään, että verovelvollinen käyttää asuntoa vakituisena tai muuna asuntonaan.

Asuminen yhtymän ja kuolinpesän asunnossa

Luonnollinen henkilö saa vähennyksen yhtymänä hallitun tai kuolinpesään kuuluvan asunnon korjaus- ja perusparannustyöstä, jos hän yhtymän tai kuolinpesän osakkaana asuu kyseisessä asunnossa. Myös asunnossa vuokralla asuva voi saada vähennyksen.

Yksityinen palvelutalo tai muu vastaava

Henkilön asuessa yksityisessä palvelutalossa, kotitaloustyötä sekä hoito- ja hoivatyötä tehdään osittain hoidettavan hallitsemassa huoneessa, osittain yhteisissä tiloissa. Kotitalousvähennys voidaan myöntää siltä osin kun työ on tehty henkilön yksityisesti hallitsemissa tiloissa. Vastaavaa periaatetta voidaan soveltaa mm. asuntola -tyyppisessä asunnossa asumiseen.

Vapaa-ajan asunto, jota käyttää moni

Joskus vapaa-ajan asunto voi olla useampien kotitalouksien yhteiskäytössä. Jos selvitetään, että se on yhteiskäytössä, kotitalousvähennykseen on oikeus kaikilla asuntoa käyttäneillä, jotka ovat osallistuneet korjauskustannuksiin.

Kotitalousvähennystä ei myönnetä, jos samaa työsuoritusta varten on saatu laissa mainittuja tukia. Vähennyksen estävät omaishoidon tuki, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki (hoitoraha, -lisä tai kunnallinen korotus) sekä korjausavustus valtion tai muun julkisyhteisön varoista. Myös työllistämistuki tai työnantajalle maksettava työmarkkinatuki estävät vähennyksen. Sen sijaan muut yhteiskunnan maksamat tuet kuten esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotuki, jota maksetaan tarvittavan hoidon ja erityiskustannusten korvaamiseksi 65 vuotta täyttäneelle tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavalle taikka yksilöllistä varhaiseläkettä saavalle, eivät estä vähennystä.

Julkiset tuet estävät kotitalousvähennyksen myöntämisen vain sen työn perusteella, johon tuki kohdistuu. Hallituksen esityksen (HE 85/1997) perustelujen mukaan esimerkiksi illalla tapahtuvasta lasten hoitamisesta voi saada vähennyksen, vaikka päivällä tapahtuvaan hoitoon saataisiinkin kotihoidon tukea. Vastaavasti, jos esimerkiksi työssä käyvä puoliso saa omaishoidon tukea puolisonsa hoitoon ja muuna aikana puolisoa hoitaa joku muu, ei omaishoidon tuen tässä tilanteessa ole katsottava olevan esteenä kotitalousvähennykselle. Työn tekijänä voi olla myös yritys tai yrittäjä, joka on palkannut työhön useita työntekijöitä ja saanut vähennyksen estävää tukea vain jonkun tai joidenkin työntekijöiden työllistämiseen. Kotitalousvähennykseen ei ole oikeutta sen työntekijän tekemän työn osalta, jonka osalta tukea maksetaan. Kotitalousvähennystä vaativan verovelvollisen on syytä vaatia työntekijältä tai yritykseltä selvitys, ettei työntekijä tai yritys ole saanut tätä työsuoritusta varten vähennyksen estäviä tukia.

Kotitalousvähennyksen saa luonnollinen henkilö

Kotitalousvähennys myönnetään vain luonnolliselle henkilölle. Kuolinpesä ei voi saada vähennystä lukuunottamatta henkilön kuolinvuodelta toimitettavaa verotusta. Vähennystä ei myönnetä esimerkiksi osakeyhtiölle, asunto-osakeyhtiölle, yhdistykselle tai muulle juridiselle henkilölle eikä yhteenliittymälle. Asunto-osakeyhtiön osakas saa vähennyksen vain niistä asunnon kunnossapito- ja parannustöistä, joiden kunnossapitovastuu kuuluu asukkaalle. Muussa tapauksessa vähennystä ei saa, vaikka osakas olisi suoraan sopijapuolena ja maksaisi laskun suoraan korjausyritykselle.

Asunto-osakeyhtiölain 78 §:ssä säädetään asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuusta. Lainkohdan mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä yhtiön rakennuksen ja muiden tilojen kunnossapitovastuun jakamisesta osakkeenomistajien ja yhtiön kesken. Jos korjausvastuun jaosta yhtiön ja osakkaiden kesken ei ole yhtiöjärjestyksessä muuta määrätty, noudatetaan mitä asunto-osakeyhtiölain 78 §:n 2 momentissa säädetään. Sen mukaan osakkeenomistajan on pidettävä kunnossa hallitsemansa huoneiston sisäosat ja muut osakkeiden perusteella hallitsemansa tilat. Yhtiö on kuitenkin velvollinen korjaamaan rakenteista johtuvat sisäpuoliset viat sekä pitämään kunnossa huoneistoon asennetut vesi-, viemäri-, ilmanvaihto- ja muut sen kaltaiset johdot ja kanavat sekä vesihanat, jotka on asennettu samantasoisina rakennuksen huoneistoihin.

Vähennykseen oikeuttavia kustannuksia ovat palkkaan liittyvät seuraavat sivukulut:työnantajan sosiaaliturvamaksu, pakollinen työeläkemaksu, tapaturmavakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu ja ryhmähenkivakuutusmaksu. Työntekijälle maksettu palkka ja siitä toimitettu ennakonpidätys eivät oikeuta vähennykseen. Vähennykseen ei oikeuta myöskään palkansaajan osuus työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksusta.

Vähennys työkorvauksen perusteella

Verovelvollinen saa vähentää ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle tai yrittäjälle maksamastaan arvonlisäverollisesta työkorvauksesta 40 %. Myös yleishyödylliselle yhteisölle esim. urheilu- ja nuorisoseuralle tavanomaisesta kotitaloustyöstä tai hoiva- ja hoitotyöstä maksamastaan työkorvauksesta verovelvollinen voi vähentää 40 %. Laskuun liittyvistä tavaroista ja matkakuluista ei saa vähennystä. Vähennystä ei saa myöskään työkorvaukseen liittyvästä koneen osuudesta.

Ennakkoperintärekisteröinti ja veronalainen toiminta

Kotitalousvähennyksen saamisen edellytyksenä on, että suorituksen saaja harjoittaa veronalaista toimintaa ja on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Siten esimerkiksi kunnille ja kuntainliitoille maksetut suoritukset eivät oikeuta vähennykseen. (Esimerkkinä vaikkapa kunnalliselle kotiavustajalle maksettu suoritus.) Jos sen sijaan esimerkiksi kuntayhtymä harjoittaa veronalaista elinkeinotoimintaa ja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, sille maksettu suoritus oikeuttaa vähennykseen. Poikkeuksena edellä olevasta on yleishyödyllinen yhdistys. Sille tavanomaisesta kotitaloustyöstä tai hoiva- ja hoitotyöstä maksettu korvaus oikeuttaa vähennykseen, vaikka se ei olisi merkitty ennakkoperintärekisteriin eikä harjoittaisi veronalaista toimintaa.

Vähennyksen määrä ja vähennysvuosi

Vähennys on vuosikohtainen. Vähennys myönnetään palkan sivukulujen tai työkorvauksen maksuvuonna. Kotitalousvähennyksen määrä on enintään 900 euroa vuodessa ja omavastuu 100 euroa. Täyden vähennyksen 900 euroa saa 1 000 euron suuruisista palkan sivukuluista (1 000 euroa - 100 euroa= 900 euroa). Työkorvauksesta täyden vähennyksen saa 2 500 euron (2 500 euroa x 40 % = 1 000 euroa, 1 000 euroa - 100 euroa = 900 euroa) suuruisilla kustannuksilla.

Mistä verosta vähennys tehdään

Kotitalousvähennys tehdään ensisijaisesti valtion tuloverosta. Vähennys tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien suhteessa. Ansiotuloista menevästä verosta vähennys tehdään muiden vähennysten jälkeen ennen alijäämähyvitystä. Siltä osin kuin vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, ylittävä osa vähennetään kunnallisverosta, vakuutetun sairausvakuutusmaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Jos verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen tai muusta syystä vähennystä ei voi tehdä, kustannuksia ei voi käyttää hyväksi enää myöhemmin.

Kotitalousvähennys puolisoilla

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on henkilökohtainen. Puolisoista 900 euron ähennyksen voi saada kumpikin. Vähennys myönnetään siltä osin kuin vähennettävä osa kustannuksista kummankin osalta ylittää omavastuuosuuden 100 euroa. TVL 127 c §:n mukaan vähennys myönnetään puolisoille siten kuin he ovat vähennystä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä vaatineet. Vähennystä ei siten voi siirtää puolisolta toiselle enää verovuodelta toimitettavan verotuksen jälkeen. Jos kumpikin puoliso vaatii vähennystä samalla perusteella, vähennys myönnetään ensisijaisesti sille puolisolle, jonka ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettava valtion tulovero on verosta tehtävien vähennysten jälkeen suurempi.

Jos vähennystä vaatineen puolison verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen tai jos vähennykseksi vaadittu määrä ylittää säädetyn enimmäismäärän, veroviranomainen vähentää vähentämättä jääneen määrän toisen puolison veroista. Vähennys tehdään samalla tavalla kuin se olisi tehty, jos puoliso itse olisi vähennystä vaatinut. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on, ettei vähennys missään tapauksessa jäisi pienemmäksi verrattuna siihen, että toinen puoliso olisi sitä vaatinut.

Ennakonpidätys

Jos työntekijä työskentelee työsuhteessa, on työntekijälle maksettavasta palkasta toimitettava ennakonpidätys ja maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu. Ennakonpidätys on toimitettava myös yrittäjälle tai yritykselle maksettavasta suorituksesta, jos tämä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin. Jos yritys tai yrittäjä kuuluu ennakkoperintärekisteriin, ennakonpidätystä ei tarvitse toimittaa. Työnantajan sosiaaliturvamaksua ei yrittäjälle tai yritykselle maksettavasta määrästä tarvitse maksaa. Kotitalousvähennys otetaan huomioon jo ennakkoperinnässä, jos asiakas sitä vaatii. Tositteet kuluista tai muu selvitys (esimerkiksi hoitosopimus) vähennyksen perusteista on oltava mukana verotoimistossa haettaessa muutosta pidätysprosenttiin.

Kotitalouksien 1 500 euron raja

Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä eikä maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua, jos samalle työntekijälle maksettava palkka ei ylitä vuosittain 1 500 euroa (EPA 13 §). Sama rajoitus koskee työkorvausta. Ennakonpidätyksen toimittamatta jättäminen tällä perusteella ei ole kuitenkaan suositeltavaa, koska työntekijälle aiheutuu menettelystä jäännösveroja.

Kotitalouksien työnantajarinki

Kotitaloudet voivat palkata yhteisen siivoojan, lastenhoitajan tai muun työntekijän. Usein yksi henkilö hoitaa ennakonpidätyksen toimittamisen, ennakonpidätyksen ja sotun maksamisen veroviraston tilille sekä muut työnantajavelvoitteet käyttäen omaa henkilötunnustaan. Kotitaloudet ovat oikeutettuja vähennykseen sen mukaan, mikä on kunkin suhteellinen osuus työntekijälle maksetusta palkasta. Työnantajaringille voidaan antaa myös Y-tunnus. Tällöin rinki toimii kuten yhteisvastuullinen työnantaja (EPL 14 §).

Vuosi-ilmoitus ja maksaminen

Kalenterivuoden aikana maksetuista palkoista kotitalouksien on annettava vuosi-ilmoitus kotikuntansa verovirastolle. Ilmoitus suositellaan annettavaksi heti työsuhteen päätyttyä, viimeistään kuitenkin palkanmaksuvuotta seuraavan tammikuun loppuun mennessä. Vuosi-ilmoitus annetaan lomakkeella VEROH 7801. Vuosi-ilmoitus on annettava, vaikka ennakonpidätystä ei ole toimitettu, jos työntekijälle maksetun palkan määrä on vähintään 200 euroa kalenterivuodessa. Y-tunnuksellinen rinki antaa omissa nimissään vuosi-ilmoituksen. Jos ringillä ei ole Y-tunnusta, ns. puuhahenkilö antaa vuosi-ilmoituksen omissa nimissään ja liittää mukaan erittelyn maksetusta palkasta kotitalouksittain. Kotitalous maksaa ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksun oma-aloitteisten verojen tilisiirtolomakkeella VEROH 7620.

Veroilmoitus /veroehdotus

Kotitalousvähennystä vaaditaan veroehdotuksella tai veroilmoituksella siitä huolimatta, että vähennyksen perusteella on haettu muutosta ennakonpidätysprosenttiin. Kotitalousvähennystä vaaditaan lomakkeella VEROH 3086. Tuloverolaki (toisin kuin määräaikainen laki) ei edellytä, että vähennystä tulisi vaatia ennen verotuksen päättymistä.

Tiedon tuottajana Verohallinto: www.vero.fi